Näin äidin uupumus estetään -viikottainen iskäpäivä tekee kaikille hyvää
Meillä on ollut käytössä ”iskäpäivä” kerran viikossa siitä asti kun Sohvi on ollut n. 5kk ikäinen. Jälkikäteen ajatellen, tällainen järjestely olisi pitänyt ottaa käyttöön jo heti alusta alkaen. Aamulla Sohville kerrotaan, että tänään on iskäpäivä. Ja hän tietää, että tänään hän viettää päivän iskän kanssa ja äitee tekee omia ”uttuja” niinkuin Sohvi 2v sanoo. Käytännössä siis äitee saa kokonaisen työpäivän (8h) verran tehdä omia juttujaan rauhassa, kuunnella musiikkia, katsella suoratoistoa, lenkkeillä, löhöillä, latautua, tehdä töitä tai vaikka kotihommia ihan rauhassa jotain podcastia kuunnellen, mitä millonkin. Ja Sohvi on tämän ajan iskän vastuulla. Tämä on ollut erittäin hyvä juttu, tietysti ensinnäkin itselleni, koska olen saanut säännöllisesti omaa aikaa, enkä vasta sitten kun seinät kaatuu päälle ja kuppi menee nurin. Tästä on saanut ihan uutta energiaa, juuri sitä mitä tarvitsee, jotta elämä taaperon kanssa sujuu helpommin. Taaperovapaan päivän jälkeen pursuaa uusia ideoita mitä taaperon kanssa voisi tehdä ja myös uusia luovia ajatuksia siitä, miten ongelmatilanteet ratkaistaan paremmin. Sitä myös näkee taaperonsa aivan uusin silmin. Jos on muuten viikko mennyt takkuisesti taistellessa taaperon raivokohtausten, ulkovaatteiden, syömisen ja vaippojen kanssa, nyt onkin jo ikävä sitä upeaa suloista taaperoa, jonka kaikki puuhailut ja päähänpistot ovat sulostuttavan ihanaa katseltavaa.
On tullut huomattua kuinka tärkeää on, että iskäpäivä todella on viikko-ohjelmassa. Jos sellaisen järjestää vain randomisti alkaa äiteen pinna/jaksaminen rakoilla. Se että tietää koska saa sen oman päivän, auttaa jaksamiseen rankkoina päivinä ja hetkinä. Tietysti muutamakin tunti omaa aikaa illalla helpottaa kummasti, mutta aika usein tulee illat hoidettua taaperoa kuitenkin yhdessä.
Iskäpäivä on ollut erittäin hyvä juttu myös Sohville. On helpottavaa, että Sohvi saa myös toisen aikuisen mallin, koska äitee ei aina ole johdonmukaisin tai pitkäpinnaisin vaikka yrittääkin kovasti harjoitella. Tietysti Sohvi tulee saamaan mallia aikanaan päiväkodissa ja koulussa muiden aikuisten tavoista tehdä asioita, mutta tässä samalla kehittyy tietysti terve isä-tytärsuhde. Sohvi saa huomata, ettei äiteen totuus ole koko maailman totuus ja asioita voi tehdä erilailla ja silti ihan yhtä kivasti. Tai jopa kivemminkin kun äitee tekee. Iskä saattaa lepsuilla karkkihyllyllä enemmän tai antaa leikkiä kännykällä kauemmin.
Iskäpäivä on myös helpottanut arkea, jossa äitee usein tekee huomaamattaan aina itse tietyt jutut, jolloin iskä ei välttämättä edes tiedä, missä kaapissa on Sohvin ulkohousut tai mistä löytyy villapaidat. Nämä ovat niitä herättäviä kohtia, jolloin huomaan puuttuneeni liikaa kaikkeen. On aika antaa iskän selvitä omin avuin yhdestä päivästä viikossa. En sano etteikö se välillä olisi ollut haastavaa sekä iskälle, että minulle ja ettenkö mene välillä kertomaan, miten asiat pitäisi tehdä, koska päähoitajana satun nyt vain tuntemaan Sohvin paremmin (köh köh). Yritän puuttua vasta kun kuulen, ettei iskän hermot meinaa kestää, koska asioita voi kyllä tehdä monella eri tapaa ja se on ihan ok.
Myös iskä on tykännyt näistä päivistä, sillä iskäpäivä antaa itseluottamusta vanhempana kun huomaa että homma hoituukin ja joissain asioissa jopa paremmin kun äiteeltä. Kun on säännöllisesti iskäpäivä kerran viikossa, on myös arki-iltaisin helpompi hoitaa Sohvia yhdessä, kun iskälläkin on rutiinit hallussa. Tosin on jokunen asia missä iskän pitää vielä hioa taitojaan mm. hiusten kiinni laittaminen... siis edes jotenkin.
Joskus iskäpäivä on täynnä huutoa, lähinnä taaperon suusta, välillä myös iskänkin. Tahtoikäinen raivoaa kun iskä on laittanut väärästä purkista maitoa tai kun äiti on ehdottomasti nyt ainoa joka saa vaihtaa vaipan tai sukat tms. Iskälle ja Sohville on kuitenkin muodostunut omia kivoja juttuja, niinkuin esim. laudalla laskettelu. Heti jos lautailusta puhutaankin, suuntaa taapero ulko-ovelle ja huikkaa: ”Heippa äiti!” On ollut kuulemma vaikea saada taaperoa lähtemään mäestä autolle edes parin tunnin mattohissillä ravaamisen ja alas liukumisen jälkeen. Ja isompaan mäkeen pitäisi jo päästä. Auton peseminen on myös yksi Sohvin lempipuuhista ja autojen parissa puuhailu sopii iskällekin hyvin.
Omasta ajasta kannattaa ja täytyy pitää kiinni, jottei äidin uupumus ota valtaa. On tärkeää, että äidille järjestyy omaa aikaa säännöllisesti, eikä vain silloin kun ollaan jo hermoromahduksen tai uupumuksen partaalla. Kun tietää joka viikko, koska on luvassa isompi hengähdystauko, ei ajaudu epätoivoon. Ilman mitään taukoa kiikarissa, uupumisen kierre on valmis. On tärkeää, että äiti voi hyvin, koska silloin myös lapsi voi hyvin. Ja sama koskee tietysti myös isää. Se että välittää ja huolehtii itsestään, tarkoittaa lopulta hyvinvointia koko perheelle. Kaikilla on oikeus asettaa raja omalle jaksamiselle. Ja jos sattuu olemaan yksinhuoltaja ilman tukiverkostoa niin rohkeasti yhteyttä MLL tai lähimpään seurakuntaan. Niillä on usein tarjolla hetken hengähdystaukoja ja lapsenhoitoapua. On myös hyvä muistaa, että kunnilla on velvollisuus järjestää kotihoitoapua uupuneelle äidille.
Myös matalan kynnyksen keskusteluapua on saatavilla, jos tuntuu siltä, että pinna on koko ajan kireällä ja oma käytös lasta kohtaan harmittaa. Et ole todellakaan ainoa. Tässä linkkejä maksuttomiin tukipalveluihin:
