top of page

Haku

57 items found for ""

  • Kun päiväkotiaamut ei toimi, kannattaa kokeilla hiiri-sovellusta

    Meillä on toistuvasti törmätty siihen ongelmaan että päiväkotiaamut ei vaan toimi. On aamuja kun Sohvi vastustaa kaikkea ja kaikkia. Löysin tällaisen hauskan vinkin kun lasten on usein vaikea hahmottaa aikaa. Tämä on ilmainen lasten ajastinsovellus. Näitä on muitakin, kokeilin itse Google play -kaupan Mouse Timeria meidän 3 vuotiaalle. "Koitapa pukea ulkovaatteet ennen kun hiiri on syönyt kaikki omenat!" Sovelluksessa valitaan haluttu aika minuutteina ja sitten annetaan lapselle tehtävä joka pitää saada tehtyä ennen hiirtä. Hiiri syö yhden omenan/ 10 sekuntia ja lopuksi ajastin pärisee. Ensin ajattelin, että kuulostaa aika kamalalta, pitääkö nyt jo lapsenkin oppia siihen hektiseen oravanpyörään missä aikuiset juoksevat ja jossa mikään tehokkuus ja nopeus ei tunnu riittävän. Mutta pian tuli tilanne, että Sohvi ei olisi halunnut mennä päiväkotiin, koska oli retkipäivä tiedossa ja se pelotti Sohvia. Keskustelimme peloista ja miten niitä voisi lievittää. Sohvia helpotti ajatus, että toinen koiramme tulee autoon mukaan päiväkotimatkalle. Hän sai myös ottaa pehmolelun automatkalle ja katsoa videoita matkan ajan. Mutta vaatteiden pukemisesta ei silti tullut mitään, hän ei halunnut pukea tai että puetaan. Kysyin sitten haluaisiko hän leikkiä sellaista kilpailua hiiren kanssa, että kumpi on nopeampi. Sohvi kiinnostui. Laitoin hiiri- ajastimeen 3 minuuttia päälle ja selitin, että koita pukea housut ennen kun hiiri on syönyt omenat. Hän innostui valtavasti ja rupesi iloisena hurjaa vauhtia kiskomaan housuja jalkaan. Sitten hainkin jo ripeästi muutkin vaatteet ja saatiin 3 minuutissa kaikki vaatteet päälle ja Sohvilla oli tosi hauskaa. Ajomatkankin ajan hän halusi vain katsella kuinka hiiri syö omenoita. Tämä tulee varmasti käyttöön jatkossakin hankaliin aamuihin. Olin väärässä; tämä sovellus ei stressaa lasta negatiivisella tavalla vaan kyse onkin lapselle hauskasta, lyhytkestoisesta leikistä. (Ja tämä ei ole mainos vaan ihan oma kokeilu helpottamaan arkea.) "Hiiri -pelistä" on ollut myös hyötyä kun päikkärit ei meinaa onnistua. Sohvi ei aina nuku päikkäreitä, mutta on päiviä jolloin Sohvi todella vielä tarvitsee kunnon tirsuja. Väsyraivoavan uhmiksen nukuttaminen ei ole helppoa. Annoin kerran hänelle luvan katsoa hiiri-peliä 10 minuuttia ja jos hän ei nukahda niin saa mennä leikkimään. Laitoin päälle 60 minuuttin omenat ja Sohvi nukahti jo 5 minuutin kohdalla. Mouse Timer 3 minuutin omenat

  • Kirja 3 vuotiaalle - Sohvin kirjavinkit

    3 vuotiaalla alkaa olla jo usein omia mieltymyksiä ja suosikkeja tai ainakin ne alkavat muotoutua tässä 3-4 v iässä. Toisilla on tietysti vahvat mielipiteet jo heti synnyttyään. Sohvi on edelleen aika kaikkiruokainen kirjojen suhteen. Vielä hetki sitten kirjastosta jäi usein käteen paljon auto- ja konekirjoja, mutta nyt eläinkirjat alkavat olla Sohvin suosikkeja. Erityisesti sellaiset, joissa on söpöjä eläinten pentuja. 3 vuotias jaksaa usein jo kuunnella vähän pitempääkin tarinaa ja meillä onkin iltaisin luettu myös Mimmi lehmä-kirjaa tai pitkää Ruma viisikko -satua. Tosin on iltoja, että yritän vähän lyhentää satua, kun huomaan että Sohvin keskittymiskyky alkaa hajoilla. Silti edelleen luetaan välillä ihan niitä lyhyitä vauvakirjojakin esim. Pupen lumileikit. Jos olet hukassa kirjamaailmassa tai tarvitse inspiraatiota kirjastoreissulle, valitse tästä seuraava suosikki kirja 3 vuotiaalle. Tässä on monia, jotka varmasti käyvät niin tytölle kuin pojalle. Oiva sintti Donaldson Julia, kuvittanut Scheffler Alex Tämä oli meillä pitkään ehdoton Sohvin suosikkikirja ja tunnustan, että itse olen ihastunut tähän värikylläiseen perinteiseen kuvitustyyliin. Axel Scheffler luo upean merenalaisen maailman, jossa seikkailee Oiva sintti. Oivalla on tapana myöhästyä aina kalakoulusta ja keksiä sitten upeat seikkailuntäyteiset selitykset opettajalle kuinka näin pääsi käymään. Kerran Oiva sitten oikeasti ajautuu hurjaan seikkailuun matkalla kouluun. Kirjan tarinassa Oiva eksyi ja löysi lopulta takaisin kun kuuli omia keksittyjä tarinoitaan kerrottavan merimaailmassa ja lopulta yksi tarinankertoja tunnisti Oivan. Kirja on riemukkaasti riimitelty ja tämän kirjan jälkeen Sohvi nimesi kaikki vastaantulevat kalalelut ja oikeat kalat Oiva sinteiksi. Maanantai aamuna yhdeksältä, kalojen luokassa näytti tältä. Opettaja Rausku piti nimenhuudon: "Onko paikalla Pietari Kalanen?" "Täällä ope, näethän sen!" "Kiira Keltapyrstö?" "Täällä." "Pekka Punasimppu?" "Tässä, kiven päällä!" "Oiva sintti? Oiva? Kuunnelkaas, Oiva sintti on myöhässä taas." "Ompa surkea sintti, pikku rääpäletintti, Viskataan sut takaisin, mereen tahdot kuitenkin." Oiva keskellä merta peloissaan, näki välkkeen outojen valojen... "Olen Oiva sintti" kertoi Oiva. "Nyt uin ja polskin aaltojen teillä tarinani kintereillä." Kampela nyökkäsi: "Juuri kuten luulin, tarinasi vanha rouva Kalaselta kuulin." OIKEA SIVU: Kello löi yksi, kello kaksi, luokka muuttui levottomaksi. Vaikka koulu oli jo loppu, kellään ei ollut kotiin hoppu. Kun Mimmi lehmä tapasi variksen Wieslander Jujja, Kuvittanut: Nordqvist Sven Näitä Mimmi lehmä -kirjoja löytyy kokonainen sarja. Tämä ylläoleva on ollut näistä Mimmi-lehmä kirjoista Sohvin suosikki. Upeasti kuvitetut maisemat ovat karkkia äiteen silmille ja Sohvi tykkää tarinasta, jossa kärttyinen ja yksinäinen varis on jäämässä ilman synttärijuhlia kunnes tapaa Mimmi lehmän. Mimmi tuo lopuksi lättyjä ja pienen lahjankin yllättyneelle varikselle. Mimmi on aina lempeä, ystävällinen ja rauhallinen kun taas varis on äksyilevä, tiuskiva ja aina rajoittamassa Mimmin päähänpistoja "Eiväthän lehmät voi tehdä noin!" Variksella on kuitenkin kovan kuoren alla herkkä sydän joka lämpenee Mimmille. Tässä kirjassa on se huono puoli, että jotkin variksen letkautukset jäävät käyttöön ja meilläkin on ruokapöydässä useammin kuultu "Yäk! Ällllllöttävää!" Niinkuin varis sanoo kylmästä kahvista etsiessään jotain herkkuja kotipesästään. Rähmäräpylä Britta Teckentrup Tämä on ollut yllättävä Sohvin suosikki. Tämä on se kirja jota jouduin lukemaan monta kertaa päivässä niin että se tuli korvista jo ulos. Mutta jokin tässä oli mikä kosketti Sohvia. Ehkä hän pystyi samaistumaan rähmäräpylään, joka kompuroi ja kaatuili aina ja kaikkialla. Sohvikin on ollut aika kaatuiluherkkä. Tarina kertoo pienestä sorsanpoikasesta ja sen kaverista pikkutipusta. Rähmäräpylä kaatuilee kaikkialla, kunnes tipu alkaa selvittää, missä olisi hyötyä noin isoista, kömpelöistä räpylöistä. Kokeiltuaan kaikenlaista sorsa päätyy lampeen kompastuttuaan ja huomaa siellä omaavansa loistavan uimataidon. Kirja siis opettaa hienosti sen, että kaikki ovat hyviä jossain, vaikka välillä tuntuisi, ettei osaa mitään. Kaikilla on omat vahvuutensa. Ruma viisikko Donaldson Julia, Kuvittanut: Scheffler Axel Tämä kirja oli yllättäjä. Luulin että tämä ehkä olisi liian pelottava Sohville, mutta tästähän tuli aivan hitti. Toisaalta myös pohdin aluksi haluanko opettaa lapselleni tällaista rumiin jaottelua, mutta lopuksi kirjan sanoma on selvä, me kaikki olemme kauniita ja kauneus on katsojan silmässä ja lopulta sillä ei ole mitään väljä miltä me näytämme. Silti joku meitä rakastaa. Kirjassa esitellään viisi Afrikan ruminta eläintä. Itse en ole tällaisesta lajittelusta ennen kuullut, koska ei nyt hyeena tai gnu omasta mielestä ole rumia. Kieltämättä taas tätä marabuhaikaraa ei ihmissilmä pysty kovin viehättävänä pitämään. Kirja on riimitelty ja joukon jatkoksi liittyy toinen toistaan rumempia elukoita. Lopulta ruma joukkio kohtaa omat pentunsa, jotka rakastavat omia vanhempiaan ehdoitta pahkoineen kaikkineen ja rumasta viisikosta tuleekin viisi ihanaa. Varoituksen sana; sivulla jossa esitellään marabuhaikaraa käytetään sanaa "homssuinen". Olin vähän että mitä? Itse olen ajatellut että se tarkoittaa vähän huorahtavaa, mutta piti oikein googlata niin oikea määritys on epäsiisti. En kyllä itse käyttäisi arjessa: "Anteeksi, olen tänään vähän homssuinen." Joten keksin tähän aina jonkun toisen sanan esim. hassu. koska en todellakaan halua lapseni hokevan päiväkodissa homssuinen- sanaa. Mutta ei anneta yhden sanan pilata hyvää kirjaa. "Hirveysasteikolla oomme kyllä aivan kärkeä, kun vilkaisetkin meitä alkaa silmiäsi särkeä." "Te ootte viisi ihanaa, teitä herttaisempia ei kanna päällään maa." Pete ja Pulmu -Iso ilmapallo Scheffler Axel Pete ja Pulmu -sarjassa on monta kirjaa ja niissä käsitellään usein pelkoja ja pettymyksiä. Kirjasta on tehty myös animaatio joka on nimeltään Pippa ja Popi, joka on ainakin kirjoitushetkellä katsottavissa yleareenasta. Pete on pupu ja Pulmu on hiiri, he ovat parhaat ystävykset. Kirjassa Pete on saanut hienon punaisen ilmapallon. Ilmapallo kuitenkin karkaa ja rikkoutuu puunoksaan. Pete on tietysti tosi surullinen, kunnes Pulmu kaivaa repustaan saippuakuplapurkit. Kaikki kuplat lentävät pois ja rikkoutuvat. Eikä se haittaa ollenkaan. Tämän sarjan kirjoissa on hienoa, että surun ja pettymyksen tunteet tulevat näkyviksi. Sitten kertoja osoittaa empatiaa surevaa kohtaan: "Pete parka!" Ja sitten keksitään ratkaisu, jossa suru muuttuu iloksi taas. Loistavaa tunnetaitokasvatusta! Suosittelen. Pop-up peekaboo! Disney princess Etsiskelin joululahjaksi pop-up eli ponnahduskirjoja, mutta suomennettuja oli vaikea löytää. Tämä vähäsanainen kirja menee kuitenkin hyvin myös englanniksi. Taitavasti suunnitellussa kirjassa pongahtavat esiin yksitellen suosikkiprinsessat; Ariel, Jasmine, Belle, Moana ja Tähkäpää. Kaunis, taidokas ja sopivan lyhyt kirja prinsessojen ystäville. This hat is not mine Klassen Jon Jatkan englanninkielisellä linjalla. Tämä kirja on osa hauskaa Jon Klassenin hattu -kirjasarjaa. Kirjassa pikkukala varastaa hatun isolta kalalta. Vähäeleinen ja -sanainen kirja jättää lopun tulkinnanvaraiseksi. Söikö iso kala pikkukalan? Vai hakiko hän vain hattunsa takaisin? Sohvi on sitä mieltä, että pikkuhattu on sopiva pikkukalalle ja ison kalan pitäisi ostaa kaupasta isompi hattu. Joten en tiedä meneekö viesti perille, että varastaminen on väärin ja siitä jää aina kiinni. Mutta kirja on upeasti kuvitettu ja värimaailmaltaan erilainen lastenkirja. Sohvi on tykännyt tästä kirjasta tosi paljon ja erityisesti ison kalan ilmeistä. Kirjassa on paljon tilaa kirjoittaa vaikka oma suomennos tekstin viereen. Voimme myös toivoa, että joku kääntäisi tämän kirjan suomeksi. Muita Jon Klassenin kirjoja ovat: We found a hat ja I want my hat back. Kirjat käsittelevät oivaltavalla ja humoristisella tavalla varastamista, jakamista, rehellisyyttä ja valehtelua.

  • Kirja 1 vuotiaalle

    Tässä koottuna parhaat kirjat Sohvin käyttökokemuksen perusteella erityisesti 1 vuotiaalle. 1 vuotiaan käsissä pahvisivuinen kirja on kestävä. Pyöristetyt reunat ovat plussaa sillä 1 vuotiaan käsissä kirja kolahtelee helposti päähän tai tippuu pikkuisen varpaille. Tässä arvostelut seuraavista kirjoista: Lintuja - iloiset äänet Pipsa ja pikkuotukset Kissan keittokirja Oravan lumiukko Karhun kirjeet Peppe potalla Pupen lumileikit Puppe ja hyvänyötähdet Lintuja - iloiset äänet Marion Billet Tätä 1 vuotias voi itsekin selailla ja saada soimaan. Pahvisivuinen kirja esittelee kuusi lintua kuvina ja niiden lauluäänet. Äänen saa soimaan painamalla mustaa ympyrää. Patterit ovat valmiina kirjassa ruuvattavan lokeron takana. Tämä on ollut vanhempien suosikki myös mukavan ja rentouttavan äänimaailman ansiosta. Oma lempparini on mustarastaan kaunis luritus, kun taas Sohvi on tykännyt käen kukkumisesta. Myöhemmällä iällä, nyt 2-3 vuotiaana, Sohvi on edelleen tykännyt välillä selata kirjaa ja puhumaan oppimisen jälkeen on kommentoinut kuvissa esiintyviä taustahahmoja, "pupu, mato, talo" jne. Kirja sopii hyvin rauhoittumiseen. Sarjaan kuuluu muitakin ääninappikirjoja kuten: "Tuut tuut" ja "Potalla" Pipsa ja pikkuotukset Mandy Archer Tämän kirjan ostin alunperin Sohvin 1v täyttävälle ystävälle, sillä ajattelin, että kyseessä olisi loistava ensikirja. Aiemmin Sohvi ei ole ollut hirveän innostunut tällaisista koskettelukirjoista, joissa on erilaisia pintoja, joten luulin tämän olevan 2 vuotiaan Sohvin käsissä floppi. Kuitenkin tämä kirja olikin niin suosittu, että jätin sen meille ja ostin tälle 1 vuotiaalle vielä oman. Kirjan tarina on mukava; possujen perhe lähtee pienelle luontoretkelle ja retkeltä löytyy monta pikku ötökkää ihmeteltäväksi. Puun kaarna tuntuu kuoppaiselta ja kimalainen tosi pörröiseltä. Pinnat ovat kaikki erilaisia ja pipsamaiseen tapaan kimallusta ja säihkettäkin löytyy. Luulen, että Sohvi rakastaa tätä lyhyttä tarinaa enemmän kuin näitä pintoja, mutta joka tapauksessa tätä on paljon luettu. Tammimetsän tarinoita Julia Donaldson, Axel Scheffler Tähän sarjaan kuuluu useita kirjoja. Kaikissa kirjoissa on tukevat pahviset ja pyöreäreunaiset sivut. Jokaisella aukeamalla on pieni avattava luukku ja tarina on riimitelty. Kirjat ovat lyhyitä ja mikä parasta, ne päättyvät usein yhteiseen ruokailuun/herkutteluun. Kissan keittokirja Julia Donaldson, Axel Scheffler Kissa on saanut uuden kattilan ja lähtee etsimään kirjastosta reseptikirjaa. Kirjastossa avataan kirjoja kansi kerrallaan, kunnes oikea kirja löytyy. Lopulta kissa kokkaa juustomakaronia ystäväporukalle ja isosta padasta riittää monelle. Oravan lumiukko Julia Donaldson, Axel Scheffler Orava rakentaa ystävänsä kanssa lumiukon. Siihen pitää etsiä porkkana nenäksi ja hiilet silmiksi. Lopuksi syödään lumiukkopipareita ja ihaillaan lumiukkoa ikkunasta. Karhun kirjeet Julia Donaldson, Axel Scheffler Karhu jakaa mysteeriset kirjeet tammimetsän eri asukkaille. Kun kirjeeseen kurkistetaan, sieltä löytyy kutsu juhliin. Karhu leipoo vielä kakun ennen kuin ystävät saapuvat. Tavallaan tämä ei ole ihan nykypäivää, kun kaverit saapuvat lahjojen kanssa ovelle, monet synttärit on nykyään lahjattomia mobile-pay synttäreitä. Lisäksi jään miettimään suurta ystäväporukkaa. Kaikkien synttäreille ei tule noin paljon väkeä ja se on ihan ok. Kirja voi siis herättää myös kateuden ja haikeuden tunteita... Muita sarjaan kuuluvia: Myyrän silmälasit Myyrä etsii silmälasejaan ja lukija saa kurkistella asunnon kaappeihin ja komeroihin. Lopulta silmälasit löytyvät teepannusta ja sittenhän keitetäänkin kaikille etsijöille teet. Ketun sukat Kettu etsii kadonneita sukkiaan ja lukija pääsee kurkistelemaan ketun komeroon, kellariin, maton alle ja vintille. Lopulta molemmat sukat löytyvät. Possu piilosilla Possu ja kana leikkivät piilosta. Possu etsii kanaa ja löytää kyllä muita kavereita, mutta kanaa on vaikea löytää. Lopulta kana löytyy eväskorista ja kaikki ystävät pääsevät piknikille. Peppe potalla Mervi Lindman Tämä on ollut suosikki ihan alusta asti. Jo 1v pitäen Sohvia on naurattanut aina kohta, jossa Peppe (tietämättömänä mitä pottaan pitäisi laittaa) laittaa pottaan palikoita. Kirja on hauska ja nyt Sohvi osaa jo nimetä kuvia kirjasta kuten kakka ja kukka. En osaa sanoa onko tästä ollut hyötyä pottailuun, sillä pottahommat on meillä ihan alkutekijöissä nyt 2 vuotiaana, mutta hauska kirja kumminkin. Tämä on ihan paperisivuinen, eli ei voi jättää taaperon itse selattavaksi, mutta ohuen kokonsa vuoksi tämän sarjan kirjoja on helppo sujauttaa useampikin laukkuun kun on menossa mummulaan tai mökille. Lisää peppe kirjoja löytyy aiemmasta postauksestani. Pupen lumileikit Eric Hill Pahvisivuinen, pyöreäreunainen kirja, jossa on todella yksinkertaiset ja lyhyet tekstit. Liikuteltava Puppe-koiran pää tuo eloa joka sivulle. Puppe -kirjat ovat Sohvin kestosuosikkeja. Kirjan sivut ovat todella paksuja, tämä on vankkaa tekoa. Montaakaan sivua tässä kirjassa ei ole, joten aika lyhyt lukuelämys tämä on ja sopii siksi erinomaisesti 1 vuotiaalle. Kirja käy läpi perinteisiä talvileikkejä ja lopuksi Puppe päätyy sisätiloihin, lämpimän juoman äärelle. Puppe ja hyvänyöntähdet Eric Hill Tämä on äiteen lempisatu. Täydellinen kirja 1 vuotiaalle. Ihanan rauhallinen ja nopea kirja iltasaduksi. Kirjan takana on katkaisin, josta saa valot päälle tähtien kohdalle. Puppe on perheensä kanssa telttailemassa, eikä Puppe saa unta. Kirjassa seurataan kuinka tähdet syttyvät yksitellen ja lopulta Puppe nukahtaa. Sohvi rakastaa puhaltaa tähdet aina joka välissä ”sammuksiin” eli kun hän on tarpeeksi puhkunut niin sammutan hetkeksi katkaisijasta tuikkeet.

  • 5 parasta vinkkiäni -mistä alehaukka ostaa vauvan ja taaperon vaatteet

    Tykkään metsästää ale-tuotteita. Kun löydän hyvän alennuksen, keräilijä-metsästäjä vaistoni aktivoituvat: "-70%! Nyt on iso saalis koukussa!" Suonissani alkaa virrata luolanaisen endorfiinia. Koska asun jumalan selän takana, hevonkuusessa, metsän siimeksessä etc. en luonnollisesti voi metsästää ale-tuotteita kivijalkamyymälöissä, joten nettishoppailu on tullut tutuksi. Ykköskriteerit itselle on, että vauvan ja taaperon vaatteet ovat käytännöllisiä ja pitkäikäisiä. 1. LINDEX Lämpimät legginsit, jotka pysyvät jalassa. Vauvalle jatkettavat bodyt. Parhaat legginsit erottuvat muista Lindexin legginseistä sillä, että kuvauksessa lukee ”harjatut”. Mikä tarkoittaa, että sisäpinta on erittäin pehmeä ja kangas on materiaalina paksun tuntuinen. Nämä ovat niin paksut, ettei tarvitse pukea päälle collegehousuja tms. vaan sisäleikeissä voi pitää pelkästään näitä. Tämä helpottaa kivasti pukemisrumbaa. Näissä on myös kiristettävä vyötärö kuminauha-nappi systeemillä eli pysyy napakasti päällä myös meidän sirorakenteisella Sohvilla. Muiden legginsien valuessa jatkuvasti kohti maanpintaa, nämä pysyy päällä hurjemmassakin menossa. Vauvoille Lindexiltä löytyy parhaat bodyt, sillä jatkettavuutensa ansiosta niitä voi käyttää pitkään. Niissä on käännettävät hihansuut ja kaksirivinen nepparisto haarassa. Lisäksi kankaan materiaali säilyy "uuden" näköisenä pitkään, kun monet muut nukkaantuvat niin, ettei niitä kehtaa antaa edes ilmaiseksi pois. Sohvilla oli uusien lisäksi yksi kirpparilta ostettu Lindex-body, jota käytettiin hurjasti ja annoin sen vielä eteenpäin ihan siistin näköisenä. 2. Polarn O. Pyret Laadukkaat ulkovaatteet kasvunvaralla. Popin vaatteethan ovat tunnetusti normaalia hintavampia, mutta ale-tuotteista löytyy silloin tällöin kukkarolle sopivaa vaatetta. Saimme aikanaan lahjakortin popiin ja päädyin ostamaan kurahousu-takki setin kokoa 92. Pop on hyvin ottanut huomioon, että päiväkodissa kuravaatteiden alle pitää mahtua ohuet ulkovaatteet. Koko oli väljä ja henkselien säätövara suuri, joten näitä on käytetty sieltä 1v iästä ja edelleen yli 2 vuotiaana on oikein passelit. Varmasti kolmen ikävuoden kieppeillä mahtuu edelleen ainakin kotikäytössä. Ensi keväälle on myös alelaarista hankittuna hengittävä kuoritakki, joka kehuu olevansa testivoittaja. Palaan kirjoittamaan tähän lisää, kunhan ollaan ensin koekäytetty takkia. 3. Martinex Korkeavyötäröiset housut, jotka kasvavat vauvan ja taaperon mukana En ymmärrä tätä taaperomuotia, kun meillä lähestulkoon kaikki taaperon housut on niin matalat vyötäröltä, että vaippa vilkkuu joka välissä. Vaihto isompaan kokoon ei auta, kun housut ei sitten meinaa pysyä ylhäällä. Äitiyspakkauksessa tuli mukana ihanat Pippi-merkkiset keltaiset housut käännettävällä vyötäröllä ja lahkeilla. Nämä olivat vauvalle ihanat, kun ei yhtään kiristäneet vatsan kohdalta. Yritin kuumeisesti löytää näitä lisää ostettavaksi, mutta en vaan löytänyt mistään netin uumenista. Sitten jossain kohtaa löysin nämä Martinexin muumihousut. Näitähän ei saa kun kokoon 86 asti, mutta jatkettavuuden ansiosta olen käyttänyt näitä vielä 2 vuotiaalle. Nyt lopulta nilkat ei meinaa mahtua lahkeista läpi, joten joudun näistä haikein mielin luopumaan. Eli käyttöikä pitkä, vaippa ei vilku hurjimmassakaan menossa ja housut ei kiristä vyötärön kohdalta vaikka kuinka masu pömpöttäisi. Olisipa tällaisia isommalla koolla. Lisäksi Martinexin ohuet muumipaidat ovat olleet kooltaan väljiä ja pitkiä, niin että mahtuvat hyvän aikaa ja peittävät alaselän hyvin. 4. Halpa-Halli Napakasti jalassa pysyvät jarrusukat, sekä lämmin villakypärämyssy Halpahallilla on kaksi tuotetta, joita ostan säännöllisesti lapselleni. Aivan ykkösenä on jarrusukat. Ne on yksinkertaisesti parhaat juuri täällä. Olen ostanut myös KappAhlista ja Lindexistä kauniita jarrusukkia, mutta kummassakin materiaali on hiukan ohuempaa ja sukka on jotenkin niin löysä, että se on aina väärinpäin vilkkaan taaperoni jalassa. Kun taas halpahallin sukat pysyvät napakasti paikoillaan, eikä niitä tarvi olla oikomassa joka välissä. Toinen tuote on ohut villakypärämyssy. Erityisen ihana tämä on ollut vauva-aikoina, sillä se on niin ohut ja pehmeä. Nyt 2 vuotiaalla on jo isompi koko käytössä ja se suojaa mukavasti niskaa ja kaulaa ja antaa lisälämpöä päähän kylmillä keleillä. Lisäksi se venyy niin hyvin, ettei tavitse olla koko ajan ostamassa uutta. Taaperokoon myssy, menee varmasti kolmivuotiaana vielä. 5. H&M Parhaat kesävaatteet ja vauvansukat Hm:n vaatteet ovat malliltaan erittäin tyköistuvia. Vauva-aikana olen muutamat ihanat harjatut legginsit löytänyt täältä. Lisäksi vauvan talvihaalarit ja ekan vuoden talvihaalarit olivat hm:n. Tosin verrattuani Lassie haalareihin, tuntuivat hm haalarit kuitenkin hieman viileiltä ja materiaali ohuelta. Ehkä sopivat paremmin Etelä-Suomen keleille. Ekat talvikengät olivat myös täältä, mutta niiden sisällä oli varpaiden yllä kummallinen terävä muhkura. Joten en ehkä suosittelisi täältä kenkiä etsimään. Vaikka olen löytänyt aivan ihania vaatteita taaperolle hm:ltä, niiden käyttöikä on usein lyhyt, koska vaatteissa on harvemmin kasvunvaraa. Sen sijaan ihania kesävaatteita taaperolle seuraavaa kesää varten olen aina parhaiten löytänyt hm:n alesta alkusyksyllä. Myöskin vauvan ensisukat on täällä parhaat. Eli kun ostaa sellaiset mitkä on puuvillaa ja joissa on muotoiltu kantapää, eli ei mitään froteepumpulia tai ribbiä. Nämä puuvillaiset oikealla kantapäällä pysyvät hyvin vauvan jalassa.

  • Hyvä vanhemmuusopas kannustaa, tukee ja johdattaa - Tässä 3 arvostelua ja selkeä voittaja

    Vanhemmuusopas ei ole se, mihin tartutaan silloin kun tuntee epäonnistumista vanhempana. Juuri silloin ei kaipaa yhtään lisää syyllisyyttä siitä, että on taas mennyt huutamaan tai tiuskimaan omalle lapselle. Nyt kun alla on hyvin mennyt jakso ja Sohvin uhmakauden ehkä pahimmat myrskyt ohitse, aloin selata vanhemmuusoppaiden valikoimaa. Nämä kolme kirjaa nousivat toistuvasti esille googlehauissani, joten halusin lukea nämä läpi. Arvioin kirjoja sen perusteella, miten paljon tai vähän syyllisyyttä ne herättivät. Koska koen, että syyllisyys on juuri se, mikä estää meitä tarttumasta vanhemmuusoppaaseen. Mutta jos tietää etukäteen että tämä kirja ei syyllistä, niin siihen on helppo tarttua. Toisena kriteerinä oli se miten paljon hienoja ajatuksia ja ideoita kirjasta jäi käteen. Tässä oppaat paremmuusjärjestyksessä. Kirkkaasti ykköseksi nousi "Hyvän vanhemman salaisuus", siitä jäi olo, että olen hyvä vanhempi, eikä se herättänyt yhtään syyllisyyden, vaan pelkästään rakkauden tunteita. Tässä postauksessa kirjat: Hyvän vanhemman salaisuus Kunpa vanhempasi olisivat lukeneet tämän kirjan (ja lapsesi kiittävät, että sinä luit) Vanhemman kiukkukirja 1.Hyvän vanhemman salaisuus: Julia Pöyhönen ja Heidi Livingstone, kuvitus Jenni Kuhalainen "Lapsi kunnioittaa vanhempaa, kun kokee kunnioituksen olevan vastavuoroista." Sanon heti, että tämä on se opas, joka näistä kannattaa lukea. Ja mikä parasta, tämä löytyy myös e-kirjana kirjastosta. Minulla kävi hyvä tuuri, sillä sain sen heti luettavakseni, kun inspiraatio iski. Kannen perusteella luulin, että kyseessä on ehkä jokin opinnäytetyön pohjalta koottu "lasten kasvatus opas". Kansikuva ei aivan tee kunniaa tälle kirjalle, vaikka sisäsivujen sarjakuvat ovatkin aivan loistavasti kuvitettuja ja todella samaistuttavia. Kirjan ovat kirjoittaneet perheiden tukemiseen, lapsen kehitykseen ja tunnetaitoihin erikoistuneet psykologit Julia Pöyhönen ja Heidi Livingstone. Pidin kirjan vireestä. En kertaakaan kokenut syyllisyyttä vaan paljon paljon rakkautta. Ja lopulta kirjan suljettuani, koin että tiedän paremmin millainen vanhempi haluan olla ja koin, että olen hyvä vanhempi. Tässä muutamia minuun kolahtaneita poimintoja ja oivalluksia kirjan sivuilta: "Käsittelemättömät tunteet voivat arjessa aiheuttaa epämääräisiä oireita, esimerkiksi väsymystä, stressiä, ärtymystä, uniongelmia, masennusta, ahdistusta tai erilaisia fyysisiä oireita, kuten vatsakipuja. Torjuttuihin tunteisiin pätee erityisen hyvin sanonta minkä taakseen jättää sen edestään löytää - usein korkojen kera." "Monelle vanhemmalle on tyypillistä esimerkiksi yrittää suojata lasta omalta ärtymykseltään joustamalla yli sietorajojensa ja yrittämällä väkisin torjua kiukun tunnetta, joka kuitenkin koko ajan kasvaa voimakkaammaksi, kunnes kuppi menee nurin." Kirjassa esitellään itse koostettava turvasuunnitelma vanhemman oman kiukun kohtaamiseen. Listasta voi valita itselle sopivimmat keinot, parhaassa järjestyksessä. "Tunteen empaattinen hyväksyminen vie jo pitkälle." Tässä kirjan neuvojen avulla koottu oma turvasuunnitelmani kovan kiukun yllättäessä: 1.kerron ääneen omista tunteistani: nyt suututtaa, tarvitsen oman hetken 2.vetäydyn omaan rauhaan vessaan hetkeksi 3.huokaan 2.hyräilen rauhoittavaa kappaletta "ain`t no mountain high enough" 4.ajattelen että pystyn tähän, kaikki järjestyy Tein tästä myös oman postauksen: Kokoa tästä oma pinnan pidennyssuunnitelmasi Ote Jenni Kuhalaisen kuvittamasta sarjakuvasta, jossa vanhempi kamppailee ajatustensa kanssa: Kirjassa käsitellään silmiä avaavasti myös lasten ongelmakäyttäytymistä: "Haastava käyttäytyminen kertoo lapsen tarvevajeesta Kun lapsesi käyttäytyy huonosti, hän tarvitsee jotakin. Kehotarpeet: Onko lapsen kehossa tasapainoinen olo? (esim. kylmä/kuuma/nälkä) Turvatarve: Onko lapsella turvallinen olo? Yhteystarve: Kokeeko lapsi että olemme yhteydessä toisiimme? Arvostuksen tarve: Kokeeko lapsi olonsa arvostetuksi? Itsenäisyystarve: Saako lapsi toimia itsenäisesti ja toteuttaa omia ideoitaan." Tämä auttaa ymmärtämään, kuinka lapsen ongelmakäyttäytymisen taustalla on aina jokin vaille jäänyt tarve. Kun tarve tulee täytetyksi, ongelmakäyttäytyminen häviää ja kaikkien elämästä tulee helpompaa. Tässä yksi hieno poiminta kirjasta: "Voit ihan hyvin kieltää lasta silppuamasta mainoslehtisiä uusilla saksilla tuhansiksi suikaleiksi olohuoneen matolle. Mutta ihan yhtä hyvin voit antaa lapsen jatkaa hienomotoristen taitojen ja luovuuden omatoimista kehittämistä sillä välin, kun itse juot rauhassa iltapäiväkahvia." Hmm. Minä valitsen kahvitauon! Useissa kirjan esimerkeissä vanhemmat keksivät luovia ja kekseliäitä ratkaisuja erilaisiin hankaliin arjen tilanteisiin, kuten hammaspesuun, nukkumaanmenoon tai uhmakohtauksen. Esim. näin: ”Hammaspesurobotti käynnistyy polvesta painamalla ja sammuu nenästä painamalla!” Koen jopa hieman kateutta siitä miten kekseliäitä muut vanhemmat ovat olleet. Mutta ehkä jokaisella on se jokin yksi hieno temppu. "Vanhemmalla on oikeus kaikkiin tunteisiin. On mahdollista olla samaan aikaan vihainen ja johdonmukainen ja toimia lapsen tarpeet huomioivalla tavalla." "Vanhemmat usein tuntevat syyllisyyttä siitä, että hermostuvat lapsilleen ja huutavat, sillä he pelkäävät antavansa huonoa mallia tunnekäsittelystä. Asiaa voi katsoa myös toisesta näkökulmasta: vanhempi tulee antaneeksi mallia siitä mitä voi tehdä tunnekuohun jälkeen palauttaakseen yhteyden muihin." Ote Jenni Kuhalaisen kuvittamasta sarjakuvasta, jossa vanhemman hermot ovat menneet. Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille vanhemmille. Kirjan lukuisat esimerkit herättävät lämpöä ja rakkautta. Kirja vahvisti ajatustani siitä, että voin olla vanhempana salliva, joustava ja silti turvalliset rajat asettava. Joustavuus ja rajojen asettaminen eivät poissulje toisiaan. Rajat asetetaan asioihin, jotka ovat erittäin tärkeitä (kiviä ei heitetä toisia päin, koiraa ei potkita, ruuhkaisella parkkipaikalla pidetään kädestä kiinni). Turvallisissa asioissa voi ja saa joustaa, sillä se antaa lapselle erittäin tärkeän esimerkin kompromissien tekemisestä. Kirjan mukaan kompromissien tekeminen on erittäin tärkeä taito lapselle kaikissa hänen tulevissa ihmissuhteissaan ja minä kyllä komppaan tätä. Olen kamppaillut myös tämän asian kanssa: joustanko liikaa kun toisaalta käsketään olla johdonmukaisia. Tämän kirjan luettuani, minussa on vahvistunut ajatus siitä, että se missä ollaan johdonmukaisia, on turvallinen arki. Se, että johdonmukaisesti vanhempana pidän huolta siitä, että tarjoan säännöllisen rytmin lapselleni. Meillä toistuu ruokailut tiettyinä aikoina, päikkärit, leikkiaika, iltatoimet ja nukkumaanmeno. Siitä koostuu turvallinen arki. Se, syökö hän ruualla ei ole niin oleellista tai se nukahtaako hän juuri tänään päikkäreille ei ole oleellista, vaan se, että nämä toiminnot tarjotaan suunnilleen samoihin aikoihin. Minusta se on johdonmukaisuutta, eikä se poissulje joustavuutta. Voin antaa hänen syödä jätskin aamupalaksi, kunhan se ei toistu joka päivä. Voin lukea vielä kaksi kirjaa, vaikka aluksi sovittiin, että kolme riittää. Lapsi on kuin peili, jos minä olen joustava ja kykenen kompromisseihin, myös hänestä kasvaa joustava, kompromisseihin kykenevä. 2.Kunpa vanhempasi olisivat lukeneet tämän kirjan (ja lapsesi kiittävät että sinä luit) Philippa Perry "Parasta mitä voimme tehdä erilailla kuin aiemmat sukupolvet, on lakata teeskentelemästä, että olemme täydellisiä." Tämä kirja on kerännyt järjestäen 5 tähteä arvosteluissa. Kannessa lukee "Valtavan lämmin, viisas, toiveikas ja kannustava". Koen, että on ollut vaikea tarttua mihinkään vanhemmuusoppaaseen, sillä heti tulee leima otsaan: olen huono äiti. Hyvät äidithän eivät tarvitse mitään oppaita. Tämä kirja kuitenkin todistaa asian vääräksi. Kun aloin lukea kirjaa tunsin monessa kohtaa syyllisyyttä. Tuonkin asian olisin voinut tehdä paremmin ja tuo nyt meni jo mönkään vauva-aikana. Aina kun syyllisyys herää, kirjoittaja ehtii jo seuraavassa lauseessa muistuttaa, että on turha tuntea syyllisyyttä. Tärkeintä on tehdä nyt muutoksia. Koko kirjan yksi idea onkin todeta, että ei ole hyviä tai huonoja vanhempia, vaan aina jotain siltä väliltä. Me kaikki teemme virheitä, joskus silloinkin kun luulemme tekevämme oikein. Myös kirjoittaja itse kertoo useista "mokistaan" vanhempana ja siitä miten on lähtenyt niitä korjaamaan. Kaikkia mokiahan me ei edes huomata tai tajuta kun vasta silloin kun lapsi osaa/uskaltaa niistä meille huomauttaa. Kirja lähtee otsikon mukaisesti siitä kuinka toistamme vanhempiemme virheitä. Lapsi on peili ja oppii tekemään niinkuin me teemme, ei niinkuin me sanomme hänelle. Kaiken pohjalla on kunnioitus lasta ja hänen tunteitaan ja tarpeitaan kohtaan. Vasta kun kunnioitamme lasta, hän oppii kunnioittamaan meitä. Kirja tarjoaa laajasti vähän kaikkea kaikille, oli lapsesi minkä ikäinen tahansa. On ohjeita parisuhderiitoihin, vauvan nukutukseen, "huonoon" käytökseen jne. Näitä käydään läpi lukuisin tosielämän esimerkein. Koska kirjan on kirjoittanut psykoterapeutti olisin odottanut hänen suojelevan lukijoitaan, niinkuin suojelisi asiakkaitaankin järkyttäviltä asioilta. Jos haluan järkyttyä, voin lukea iltapäivälehtien sivustoja, mutta koen että vanhemmuusoppaassa vanhemman järkyttäminen on manipulointikeino; läheistä sukua syyllistämiselle ja uhkailulle. Siksi arvostus häntä kohtaan tipahti hieman kirjan keskivaiheilla. Varmasti olisi löytynyt jokin muukin esimerkki kertoa siitä, kuinka tärkeää on viettää lapsen kanssa aikaa päivittäin, eikä vain viikonloppuisin niinkuin kiireiset britti-vanhemmat tekevät palloteltuaan lastaan koko viikon mummolan ja lastenhoitajien välillä. Luulen, että kirjoittaja halusi käyttää järkyttävää esimerkkiä siksi, että hän todella välittää lapsista ja on vahvasti lasten puolella. Koko kirja onkin ehkä alunperin suunnattu rikkaalle brittiyläluokalle herättelemään heitä vanhemman rooliin sen sijaan, että lasten kanssa vietetty aika ulkoistettaisiin aina lastenhoitajalle. Kun olin lukenut kirjan, minusta tuntui kun olisin kaffitellut jonkun hieman höpsähtäneen vanhemman naisen kanssa, jolla oli paljon tarinoita kerrottavana, mutta joita ei kaikkia kannata niellä purematta. Seassa oli kuitenkin todella viisaita ajatuksia. Kirjan viesti on erittäin tärkeä. Se kertoo, että kukaan meistä ei ole täydellinen vanhempi ja parasta mitä voimme tehdä erilailla kuin aiemmat sukupolvet, on lakata teeskentelemästä, että olemme täydellisiä. Myöntää lapsellemme, että mekin teemme virheitä, mutta yritämme muuttaa tapojamme. Mitä minulle jäi käteen kirjasta? Etsin tukea 2 v uhmakohtauksiin ja kirja vahvisti ajatustani siitä, että on ihan oikein joustaa lapsen kanssa ja uskaltaa kohdata hänen tunteensa. Yhden univinkin otin talteen: kun sohvi herää päikkäreiltä hän usein alkaa itkeä. Ja itselle on ollut vaikea ymmärtää miksi. Kirjasta opin, että Sohvi tuntee ehkä yksinäisyyttä herättyään yksin. Voin jatkossa sanoa että "tunnet olosi yksinäiseksi kun ketään ei ollut tässä lähellä kun heräsit, auttaisiko syli?" Toinen univinkki sai minut luopumaan ajatuksesta, että pitäisi opettaa lapsi nukkumaan omassa sängyssä. Kaikki muut nisäkkäät nukkuvat poikastensa kanssa, miksi ihminen yrittää pakottaa lapsensa nukkumaan yksin? 3.Va nhemman kiukkukirja Päivi Nurmi ja Heli Pruuki "Sinun äänesi on jatkossa lapsesi sisäistä puhetta." Tämän kirjan nimi kolahti juuri siihen mitä etsinkin. Neuvoja ja tukea minulle vanhempana oman kiukun hallintaan. Kirjan on kirjoittanut sairaanhoitaja Päivi nurmi ja psykoterapeutti Heli Pruuki. Kirjan alussa on erittäin hyvä teoriapaketti vihasta: "Näkyvä viha on usein tulivuoren huippu, sen sisältä löytyy paljon muita syviä kokemuksia: pettymystä, turhautumista, yksinäisyyttä, väsymystä, epätoivoa, syyllisyyttä, ahdistusta, pelkoa, hylätyksi tulemista jne - - . Usein ihminen on niellyt monenlaisia tunteita ja yrittänyt pärjäillä niiden kanssa pitkän aikaa. Ei ihme, että lopulta tunne purskahtelee yli ja näkyviin." Tämä lause osui ja upposi. Se sai minut pohtimaan kuinka paljon nielen tosiaan kaikenlaisia tunteita ja sitten kun on hetki omaa aikaa niin sitä vaan toljottaa tv:stä jotain sarjaa, sen sijaan että oikeasti pohtisi, mitä minulle kuuluu nyt? Mitä kaipaisin juuri nyt tai lähipäivinä? Mikä vaivaa? Kun tulivuorta purkaisi säännöllisesti ulos niin se ei pääsisi yllättämään. Muuten jouduinkin sitten pettymään kirjan antiin. Jos "hyvän vanhemman salaisuus" kirja tuntui huokuva sanaa tunne, tunne, tunne. Niin tämä kirja huokui lausetta: Älä lyö! Älä lyö! Älä lyö! Kirjassa toistettiin jatkuvasti sitä miten vahingollista fyysinen väkivalta on. Ja onhan se. Mutta lukijana koen, että minut aliarvioidaan. On ihan yleisesti tiedossa, ettei lasta saa lyödä/tukistaa/antaa luunappia. Tartuin kirjaan hakeakseni neuvoja omiin kiukun tunteisiini taaperon uhmatessa, mutta tämä kirja on enemmänkin suunnattu vanhemmille, jotka käyttävät fyysistä väkivaltaa tietoisesti kasvatuksessaan ja ajattelevat sen olevan ok. Kirja tuntui jotenkin oudolta ja asia alkoi valjeta, kun pääsin kirjassa kohtaan jossa kerrotaan, kuinka arvot, perinteet ja tavat ovat kaikki jonkun opettamaa, kulkevat ns. suvussa. " Ei meillä koskaan käyty joulukirkossa." "Näiden tapojen muuttamisen avaimet ovat usein omissa käsissä"... Tästä saa siis käsityksen että hyvä vanhempi vie lapsensa joulukirkkoon, että ihan toivotonta ei ole jos on tällaisessa syntisessä suvussa elänyt, missä ei kirkossa käyty. Kaiken voi vielä muuttaa ja sielunsa pelastaa helvetin lieskoilta. Tässä kohtaa aloin kartoittaa paremmin kirjan taustoja ja huomaan, että toinen kirjoittaja on teologian professori ja kustantaja Kirjapaja tuottaa paljon uskonnollista kirjallisuutta. On sääli että hyväksi tarkoitettuun oppaaseen ripotellaan uskonnollista paasausta. Ellei tämä sitten ole tarkoitettukin uskonnollisille yhteisöille, joissa ehkä kukoistaa vielä ikiaikainen raamatusta poimittu lastenkasvatusneuvo, ken vitsaa säästää se lastaan vihaa. Kirjan tyyli on selvästi saanut vaikutteita uskonnosta, ylhäältä annetaan ohjeet miten teet, älä ajattele itse. Kirja saa minut tuntemaan itseni vialliseksi. En käy joulukirkossa ja minusta tunnetaidot ovat välillä todella vaikeita, jopa rakettitiedettä. Kirja taas väittää että "tunnetaidot eivät ole rakettitiedettä tai harvojen omaksuttavissa." Vaikka tässä varmaan on ajatuksena kannustaa opettelemaan tunnetaitoja, tuo on vähättelyä. Edessä on rankka tie ja paljon toistoja. Syvälle juurretut ajattelutavat eivät poistu nappia painamalla, siihen tarvitaan motivaatiota. Törmään kirjassa useamman kerran hieman töksähtäviin sanavalintoihin. Väkivallasta kirjassa puhutaan kuitenkin rehellisesti ja suoraan. "Väkivalta pitää saada perheessä nopeasti loppumaan. --Väkivallasta on mahdollista oppia pois ja siihen on vastuullista hakea apua." Kirjassa on kuitenkin liikaa sivujuonteita, jotka eivät vastaa arvomaailmaani ja se syö kirjan uskottavuutta. Kirjassa mm. viljellään lukuisia kaupassa, bussissa tai leikkipuistossa kuultuja vanhempien negatiivisia lipsautuksia lapsistaan, jotka esitellään sitten tuomitsevaan sävyyn asiayhteydestä irrotettuina. Puolustan höyryjen päästelyä. Vanhempien on hyvä päästä tuulettamaan tunteitaan ja ajatuksiaan vanhemmuudesta ja kasvatuksesta muiden vanhempien tai kumppanin kanssa. Vaikka keskustelut voivat kuulostaa rajuiltakin, keskusteluista vanhempi saa usein itse uusia ideoita ja tärkeimpänä sitä vertaistukea. Ystävä toimii kuin peilinä omille ajatuksille ja lopulta keskustelu joka on alkanut siitä, ettei enää yhtään jaksa sitä muksua, päättyy ajatukseen, että ehkä tarvitsen nyt vain kunnolla omaa aikaa. Huomaan, että arvostelustani paistaa omat tunteeni ja kokemukseni uskonnollisista yhteisöistä. Kirjassa on paljon myös hyvää, jota en vaan pystynyt enää näkemään, huomattuani joutuvani itse uskonnollisen paasauksen kohteeksi. Kirja herätti minussa viallisuuden tunteen, häpeän, helvetin pelon, syyllisyyden, vihan, riittämättömyyden ja sen etten ikinä tule riittämään tai olemaan tarpeeksi hyvä. Kaikki muistoja menneestä elämästä. Kirjan lopussa puhutaan armosta ja anteeksiannosta. Yksi tärkeä asia jäi kuitenkin mainitsematta: Kun puhutaan uskonnollisista yhteisöistä, tulee väistämättä mieleen se anteeksiantamiseen pakottaminen. Kun uhri antaa anteeksi, tekijä voi pyyhkiä pois kaikki karmeat rikokset, toistaa ne ja taas painostaa uhria antamaan anteeksi. Tapahtuneiden kanssa voi oppia elämään, mutta on tärkeää muistaa, että kenenkään ei ole pakko antaa mitään anteeksi. Ikinä. Kirjaa suosittelisin kristillisen vakaumuksen omaaville tai fyysistä väkivaltaa kasvatuksessaan käyttävälle vanhemmalle.

  • Tunnetaidot -aiheisia kirjoja lapselle ja vanhemmalle

    Tässä koosteena kaikki tunnekirjat, joita olen nyt Sohvin kanssa lukenut. Mikä tahansa näistä on hyvä tunnetaitokirja lapselle ja myös vanhemmalle, joka on vähän hukassa omien tunnetaitojensa kanssa. Kirjat tuovat esille tunteiden käsittelyä hieman eri näkökulmista. Paras taaperoikäiselle on ollut näistä: Daynes; Mitä tunteet ovat?-luukkukirja. Toiseksi paras on ehkä ollut Kysy ja kurkista! tunteet- kirja luukkujensa vuoksi, vaikka se onkin enemmän koulumaailmaan sijoittuva. Mutta kaikkia näitä on kyllä luettu paljon ja äidinkin tunnetaidot ovat näiden avulla kehittyneet. Lopussa on kuitenkin paras vanhemmille löytämäni tunnekirjaopas: Hyvän vanhemman salaisuus . Siitä saa konkreettisia neuvoja niihin tilanteisiin kun ei ole ihan varma, toimiiko nyt oikein vanhempana. Kirjan ydin on lempeä lähestyminen vanhemmuuteen ja kasvatukseen. Esittelyssä siis seuraavat kirjat: Fiksut faktat: Mitä tunteet ovat? Aada ja kiukkuleijona Kysy ja kurkista! Tunteet Monen sortin tunteet Hyvän vanhemman salaisuus Mitä tunteet ovat? Daynes, Katie Näitä meille suomalaisille vaikeita asioita, joita tunteiksi kutsutaan ruoditaan ihan kunnolla esimerkkitilanteiden kautta. Kirjan jokainen sivu on kauttaaltaan täynnä avattavia luukkuja, joten lapsi on hyvin aktiivisesti mukana koko ajan. Sohvi tykästyi tähän kirjaan niin, että sitä luettiin kyllä alkuun joka päivä. Tässä tuli hyvää tietoa tunnevammaiselle äidillekin . Käsittelyssä on tunteiden yleistiedon lisäksi; ilo, suru, viha ja pelko. Lopuksi on vinkkejä tunteiden käsittelyyn.  Kirjan tekemisessä on ollut mukana asiantuntijapsykologi. Ehkä yksi kohta jäi silti mietityttämään. Luukun päällä on kysymys: ”Miten voisin piristyä?” Luukun alta paljastuu ohjeeksi: ”Ajattele jotain muuta ja yritä hymyillä. Hymyily itsessään tekee sinusta iloisemman!” Voin sanoa että ei ihan tänne kaamoksen keskelle vakuuta tuo. Aika pinnallinen ohje, jos joku on oikeasti masentunut tai allapäin. Toisaalta tässähän ollaan suomalaisen kulttuurin ytimessä: vaikeat tunteet lakaistaan maton alle. Henkilö 1 kertoo: ”Äitini kuoli.” Johon henkilö 2 vastaa: ”Ajattele jotain muuta ja yritä hymyillä.”  No en kuitenkaan haluaisi, että sama jatkuu seuraavalle sukupolvelle, joten lukiessani tätä Sohville, yritän keksiä tuohon itse paremman vastauksen.. vaikka ”Hakeudu toisten seuraan ja kerro miksi olet allapäin, tehkää yhdessä jotain kivaa”. No se on vain yksi luukku ja siinäkin ehkä joku käännöskukkanen tullut? Yleisesti luukuista paljastuu hyviä ohjeita esim. yhdessä luukussa on kysymys: ”Haittaako jos itkettää?” ”Ei! Itkun jälkeen olo on usein parempi. Kun itket, muutkin huomaavat, että sinua sattuu tai harmittaa ja he voivat yrittää auttaa. Aada ja kiukkuleijona Riihonen, Riikka Tämä on yksi Sohvin suosikeista. Tässä on ollut yhtenä tekijänä psykologi. Kirjassa kerrotaan miten tärkeä tunne on kiukku. Kiukku on vertauskuvallisesti leijona, joka suurenee sen mukaan miten vihaiseksi tuntee itsensä. Kun kiukku on liian suuri saattaa tulla tehdyksi jotain typerää. Siksi opitaan tunnistamaan milloin kiukku on karkaamassa käsistä. Askarrellaan kiukkumittari (en ole vielä tehnyt tätä mittaria Sohville vaikka se on kyllä kirjan lempparisivu. ) Sitten kootaan leijonan kesytyskori, jossa on rauhoittavia tarvikkeita kiukkuleijonan kesytystä varten. Lopussa on vielä hyvää tunnetietoa vanhemmalle luettavaksi. Tästä sain itse opiksi juuri sen, että miten kiukkuiseen lapseen tulisi suhtautua. Ennen otin silmiäni pyöritellen etäisyyttä raivoavaan uhmikseen, mutta nyt opettelen olemaan ihan vaan lähellä, saatavilla ja ehkä silittämään selkää. Pahimman kiukun väistyttyä Sohvi saattaa tulla syliin ja sitten vasta sanoitetaan tilannetta ”Suutuit kun et saanut itse laittaa valoja päälle, ja se harmittaa sinua. Voit laittaa ne ensi kerralla päälle.” Eli ihan turha sanoa mitään silloin kun toinen raivoaa. Ei se aina todellakaan näin vielä mene, mutta äitee opettelee. Lisää tunneasioista postissa: (Kuinka opettaa tunnetaitoja lapselle -kun ei itsekään osaa) Sohvi on vielä niin pieni (2v) että joudun vielä yksinkertaistamaan jokaisen sivun 1-2 lauseeseen, koska Sohvi on pian jo kääntämässä sivua, että päästään hänen lempikohtiinsa; pyörremyrskyyn ja kiukkumittariin. Vaikka oikeasti tarina on kyllä lyhyt ja ytimekäs vähän isommalle lapselle. Kysy ja kurkista! Tunteet Bryan, Lara Tämä kirja on täynnä järkeviä ohjeita ja vinkkejä erilaisiin tunnetilanteisiin. En keksi mitään mikä häiritsee tai tuntuu oudolta ohjeelta. Kuitenkin 2,5 vuotiaalle kirja on vähän turhan sekava ja haastava. ”Mitä tunteet ovat” -kirja  oli hyvin selkeä, sillä joka aukeamalla käsiteltiin vain yhtä tunnetta eli toistoa oli paljon ja idea oli selkeä. Tämä kirja ei toimi yhtä hyvin näin pikkuisen kanssa, vaikka joka sivu onkin luukkuja täynnä. Tässä ei oikeastaan ole mitään punaista lankaa vaan luukut ovat täynnä kysymyksiä tunteista ja luukun alla on vastauksia ja neuvoja. Teksti on paikoin kovin tieteellistä ja täynnä hankalia sanoja 2 vuotiaan ymmärtää, kuten: reagoida, aivojen kemikaalit, samoissa tilanteissa. Monet kirjan esimerkit ovat koulumaailmasta, joten ajattelisin, että kirja sopisi parhaiten eskarilaisesta ylöspäin. Toisaalta varmaan ei mene kun vuosi tai kaksi, kun Sohvikin kiinnostuu tästä jo enemmän. Nyt hän on kiinnostunut lähinnä kuvituksen yksityiskohdista kuten kakkakasasta tai nallesta.  Yksi ajatuksia herättänyt luukku meni näin: ”Miksi vanhempani eivät ymmärrä minua?” -”Luultavasti he yrittävät ymmärtää, mutta on vaikea tietää mitä toinen ajattelee?.. varsinkin silloin kun ikäeroa on paljon. Voit auttaa vanhempiasi kertomalla ajatuksistasi ja tunteistasi.” Tämän voi allekirjoittaa varmasti moni aikuinenkin, jonka ajatukset eivät edelleenkään kohtaa omien vanhenevien vanhempiensa kanssa. Ja sitten pitäisi uskaltaa sanoa ääneen mitä oikeasti ajattelee ja tuntee, koska muuten asia ei ainakaan saa edes mahdollisuutta tulla ymmärretyksi.  Kirja on aikaansa sopiva: siinä verrataan emojien tunteita ja soitetaan vaarille videopuhelu. Lopussa on hyvä tunnepyörä, missä on emojein kuvattuna eri tunteita. Uskon, että tunnepyörä tai koko kirja sopii hyvin keskustelun avaukseksi, jos lasta painaa jokin, mistä aikuinen ei oikein saa itse kiinni, tai mitä lapsi ei osaa selittää. Monen sortin tunteet Brooks, Felicity ym. Tämä tunnekirja on selkeä ja johdonmukainen ja tekstit ovat hyvin lyhyitä jo 2 vuotiaankin ymmärtää. Kirja haastaa jatkuvasti keskustelemaan ja ihmettelemään lapsen kanssa: ”Keho viestii erilaisista tunteista monin tavoin. Tutki kuvan henkilöiden ilmeitä ja asentoja. Saatko selville, miltä heistä tuntuu?” Sohvi tutkii kuvia ja eläytyy hahmojen tunteisiin ”ikkee, oijjoi” ”huutaa” jne. Eli tämä oli yllättävän hyvä ostos jo nyt, vaikka on selkeästi suunnattu vähän isommille. Kirjassa on paljon pieniä kuvitettuja tarinoita eri tilanteista, joten Sohvi jaksaa keskittyä tarinoihin. Tämä kirja on siitä erilainen kuin mikään muu tunne-kirja mitä olen nyt lukenut, että tässä kirjassa puhutaan siitä, miltä tunteet tuntuvat kehossa ja minkä värisiä ne voisivat olla. Kirjassa myös opetetaan lasta pääsemään negatiivisten ajatusten kierteestä pois esim. näin ”Roosan perheellä on aina kaikkea uutta ja hienoa, meillä ei ole koskaan mitään” positiivinen ajatus: ”Perheeni on minulle rakas. Meillä on hauskaa vaikka emme hanki koko ajan uutta”. Hyvän vanhemman salaisuus Julia Pöyhönen ja Heidi Livingstone, kuvitus Jenni Kuhalainen Olen saanut kaikista lapsille suunnantuista tunnekirjoista ahaa-elämyksiä, mutta silloin kun kaipaat todella jotain, joka auttaa sinua juurikin vanhempana tunteiden viidakossa, suosittelen tätä kirjaa. Sanoisin, että tämä kirja käsittelee laajasti vanhempien omia tunnetaitoja ja antaa kullanarvoisia ajatuksia haastaviin tilanteisiin lapsen kanssa. Tämä löytyy myös e-kirjana kirjastosta ja minulla kävi hyvä tuuri, sillä sain sen heti luettavakseni, kun inspiraatio iski. Kannen perusteella luulin, että kyseessä on ehkä jokin opinnäytetyön pohjalta koottu "lasten kasvatus opas". Kansikuva ei aivan tee kunniaa tälle kirjalle, vaikka sisäsivujen sarjakuvat ovatkin aivan loistavasti kuvitettuja ja todella samaistuttavia. Kirjan ovat kirjoittaneet perheiden tukemiseen, lapsen kehitykseen ja tunnetaitoihin erikoistuneet psykologit Julia Pöyhönen ja Heidi Livingstone. Pidin kirjan vireestä. En kertaakaan kokenut vanhempana syyllisyyttä vaan paljon paljon rakkautta. Ja lopulta kirjan suljettuani, koin että tiedän paremmin millainen vanhempi haluan olla ja koin, että olen hyvä vanhempi. Tässä muutamia minuun kolahtaneita poimintoja ja oivalluksia kirjan sivuilta: "Käsittelemättömät tunteet voivat arjessa aiheuttaa epämääräisiä oireita, esimerkiksi väsymystä, stressiä, ärtymystä, uniongelmia, masennusta, ahdistusta tai erilaisia fyysisiä oireita, kuten vatsakipuja. Torjuttuihin tunteisiin pätee erityisen hyvin sanonta minkä taakseen jättää sen edestään löytää - usein korkojen kera." "Monelle vanhemmalle on tyypillistä esimerkiksi yrittää suojata lasta omalta ärtymykseltään joustamalla yli sietorajojensa ja yrittämällä väkisin torjua kiukun tunnetta, joka kuitenkin koko ajan kasvaa voimakkaammaksi, kunnes kuppi menee nurin." Kirjassa esitellään itse koostettava turvasuunnitelma vanhemman oman kiukun kohtaamiseen. Listasta voi valita itselle sopivimmat keinot, parhaassa järjestyksessä. "Tunteen empaattinen hyväksyminen vie jo pitkälle." Tässä kirjan neuvojen avulla koottu oma turvasuunnitelmani kovan kiukun yllättäessä: 1.kerron ääneen omista tunteistani: nyt suututtaa, tarvitsen oman hetken 2.vetäydyn omaan rauhaan vessaan hetkeksi 3.huokaan 2.hyräilen rauhoittavaa kappaletta "ain`t no mountain high enough" 4.ajattelen että pystyn tähän, kaikki järjestyy Kirjassa käsitellään silmiä avaavasti myös lasten ongelmakäyttäytymistä: "Haastava käyttäytyminen kertoo lapsen tarvevajeesta Kun lapsesi käyttäytyy huonosti, hän tarvitsee jotakin. Kehotarpeet: Onko lapsen kehossa tasapainoinen olo? (esim. kylmä/kuuma/nälkä) Turvatarve: Onko lapsella turvallinen olo? Yhteystarve: Kokeeko lapsi että olemme yhteydessä toisiimme? Arvostuksen tarve: Kokeeko lapsi olonsa arvostetuksi? Itsenäisyystarve: Saako lapsi toimia itsenäisesti ja toteuttaa omia ideoitaan." Tämä auttaa ymmärtämään, kuinka lapsen ongelmakäyttäytymisen taustalla on aina jokin vaille jäänyt tarve. Kun tarve tulee täytetyksi, ongelmakäyttäytyminen häviää ja kaikkien elämästä tulee helpompaa. Tässä yksi hieno oivallus kirjasta: "Voit ihan hyvin kieltää lasta silppuamasta mainoslehtisiä uusilla saksilla tuhansiksi suikaleiksi olohuoneen matolle. Mutta ihan yhtä hyvin voit antaa lapsen jatkaa hienomotoristen taitojen ja luovuuden omatoimista kehittämistä sillä välin, kun itse juot rauhassa iltapäiväkahvia." Hmm... Minä valitsen kahvitauon! Useissa kirjan esimerkeissä vanhemmat keksivät luovia ja kekseliäitä ratkaisuja erilaisiin hankaliin arjen tilanteisiin, kuten hammaspesuun, nukkumaanmenoon tai uhmakohtauksen. Esim. näin: ”Hammaspesurobotti käynnistyy polvesta painamalla ja sammuu nenästä painamalla!” Koen jopa hieman kateutta siitä miten kekseliäitä muut vanhemmat ovat olleet. Mutta ehkä jokaisella on se jokin yksi hieno temppu. "Vanhemmalla on oikeus kaikkiin tunteisiin. On mahdollista olla samaan aikaan vihainen ja johdonmukainen ja toimia lapsen tarpeet huomioivalla tavalla." "Vanhemmat usein tuntevat syyllisyyttä siitä, että hermostuvat lapsilleen ja huutavat, sillä he pelkäävät antavansa huonoa mallia tunnekäsittelystä. Asiaa voi katsoa myös toisesta näkökulmasta: vanhempi tulee antaneeksi mallia siitä mitä voi tehdä tunnekuohun jälkeen palauttaakseen yhteyden muihin." Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille vanhemmille. Kirjan lukuisat esimerkit herättävät lämpöä ja rakkautta. Kirja vahvisti ajatustani siitä, että voin olla vanhempana salliva, joustava ja silti turvalliset rajat asettava. Joustavuus ja rajojen asettaminen eivät poissulje toisiaan. Rajat asetetaan asioihin, jotka ovat erittäin tärkeitä (kiviä ei heitetä toisia päin, koiraa ei potkita, ruuhkaisella parkkipaikalla pidetään kädestä kiinni). Turvallisissa asioissa voi ja saa joustaa, sillä se antaa lapselle erittäin tärkeän esimerkin kompromissien tekemisestä. Kirjan mukaan kompromissien tekeminen on erittäin tärkeä taito lapselle kaikissa hänen tulevissa ihmissuhteissaan ja minä kyllä komppaan tätä.  Olen kamppaillut myös tämän asian kanssa: joustanko liikaa kun toisaalta käsketään olla johdonmukaisia. Tämän kirjan luettuani, minussa on vahvistunut ajatus siitä, että se missä ollaan johdonmukaisia, on turvallinen arki. Se, että johdonmukaisesti vanhempana pidän huolta siitä, että tarjoan säännöllisen rytmin lapselleni. Meillä toistuu ruokailut tiettyinä aikoina, päikkärit, leikkiaika, iltatoimet ja nukkumaanmeno. Siitä koostuu turvallinen arki. Se, syökö hän ruualla ei ole niin oleellista tai se nukahtaako hän juuri tänään päikkäreille ei ole oleellista, vaan se, että nämä toiminnot tarjotaan suunnilleen samoihin aikoihin. Minusta se on johdonmukaisuutta, eikä se poissulje joustavuutta. Voin antaa hänen syödä jätskin aamupalaksi, kunhan se ei toistu joka päivä. Voin lukea vielä kaksi kirjaa, vaikka aluksi sovittiin, että kolme riittää. Lapsi on kuin peili, jos minä olen joustava ja kykenen kompromisseihin, myös hänestä kasvaa joustava, kompromisseihin kykenevä.

  • Mikä kirja 2 vuotiaalle?

    Sohvin ollessa nyt 2,5 v luemme edelleen paljon Puppe-kirjoja. Pupen lisäksi myös Ryhmä Hau- kirjat on usein Sohvin valinta. Tosin mitään lempparikirjaa ei ole mistään vielä muodostunut, kaikkia luetaan mitä löytyy ja välillä on vaiheita, että jotkin kirjat eivät hetkeen kelpaa. Lisäksi äitee on nyt hankkinut lisää tunteita käsitteleviä kirjoja avuksi itselle ja Sohville, kun ei äiteellä aina suju nämä tunnepuolen asiat. Tässä muutamia tämän hetken suosikkeja, sekä kokemuksia näistä tunnekirjoista. Monen sortin tunteet Felicity Brooks ym. Tämä tunnekirja on selkeä ja johdonmukainen ja tekstit ovat hyvin lyhyitä jo 2 vuotiaankin ymmärtää. Kirja haastaa jatkuvasti keskustelemaan ja ihmettelemään lapsen kanssa: ”Keho viestii erilaisista tunteista monin tavoin. Tutki kuvan henkilöiden ilmeitä ja asentoja. Saatko selville, miltä heistä tuntuu?” Sohvi tutkii kuvia ja eläytyy hahmojen tunteisiin ”ikkee, oijjoi” ”huutaa” jne. Eli tämä oli yllättävän hyvä ostos jo nyt, vaikka on selkeästi suunnattu vähän isommille. Kirjassa on paljon pieniä kuvitettuja tarinoita eri tilanteista, joten Sohvi jaksaa keskittyä tarinoihin. Tämä kirja on siitä erilainen kuin mikään muu tunne-kirja mitä olen nyt lukenut, että tässä kirjassa puhutaan siitä, miltä tunteet tuntuvat kehossa ja minkä värisiä ne voisivat olla. Kirjassa myös opetetaan lasta pääsemään negatiivisten ajatusten kierteestä pois esim. näin ”Roosan perheellä on aina kaikkea uutta ja hienoa, meillä ei ole koskaan mitään” positiivinen ajatus: ”Perheeni on minulle rakas. Meillä on hauskaa vaikka emme hanki koko ajan uutta”. Kirjan lopussa on vinkkejä vanhemmille. Tämä vinkkiosio sai miettimään, eikö vanhemmille ole kirjoja missä opetetaan toimimaan lasten kanssa näissä tunnetilanteissa. Tunnetaitoja vanhemmille. No pienen googlettelun jälkeen löysin jopa muutaman ilmaisen pdf:n josta oli jo kivasti apua. Ne vahvistivat sitä, että olen oikeilla jäljillä tässä asiassa. Oppaat olivat sopivan tiivitä, että ne jaksoi käydä läpi. Tässä linkit niihin. MLL vanhemman tunnetaito opas https://varsinaissuomenpiiri.mll.fi/wp-content/uploads/2023/08/Vanhemman-tunnetaito-opas.pdf Fanni isovanhemman tunnekasvatusopas yksi A4-sivu (käy tietty myös vanhemmille itselleen) https://fanniemotions.com/wp-content/uploads/2023/05/materiaalia-vanhemmille.pdf Löysin myös muutaman vanhemmuusoppaan, mutta jotenkin niitä katsoessa tulee heti syyllinen ja raskas olo. Halusin tähän hetkeen jotain nopeaa ja tiivistettyä, joten itselle sopi nuo pikaoppaat oikein hyvin. Tässä kuitenkin näitä kirjoja mitä löysin, jos haluaa lukea enemmän vanhempien tunnetaidoista. (Myöhemmin luin nämä alla olevat kirjat, ja tästä pääset postaukseeni: Hyvä vanhemmuusopas tukee, kannustaa ja johdattaa -Tässä 3 arvostelua ja selkeä voittaja ) Hyvän vanhemman salaisuus, Julia Pöyhönen, Heidi Livingston Kunpa vanhempasi olisivat lukeneet tämän kirjan, Philippa Perry Vanhemman kiukkukirja , Päivi Nurmi, Heli Pruuki Kysy ja kurkista! Tunteet Lara Bryan Tämä kirja on täynnä järkeviä ohjeita ja vinkkejä erilaisiin tunnetilanteisiin. En keksi mitään mikä häiritsee tai tuntuu oudolta ohjeelta. Kuitenkin 2,5 vuotiaalle kirja on vähän turhan sekava ja haastava. ”Mitä tunteet ovat” -kirja oli hyvin selkeä, sillä joka aukeamalla käsiteltiin vain yhtä tunnetta eli toistoa oli paljon ja idea oli selkeä. Tämä kirja ei toimi yhtä hyvin näin pikkuisen kanssa, vaikka joka sivu onkin luukkuja täynnä. Tässä ei oikeastaan ole mitään punaista lankaa vaan luukut ovat täynnä kysymyksiä tunteista ja luukun alla on vastauksia ja neuvoja. Teksti on paikoin kovin tieteellistä ja täynnä hankalia sanoja 2 vuotiaan ymmärtää, kuten: reagoida, aivojen kemikaalit, samoissa tilanteissa. Monet kirjan esimerkit ovat koulumaailmasta, joten ajattelisin, että kirja sopisi parhaiten eskarilaisesta ylöspäin. Toisaalta varmaan ei mene kun vuosi tai kaksi, kun Sohvikin kiinnostuu tästä jo enemmän. Nyt hän on kiinnostunut lähinnä kuvituksen yksityiskohdista kuten kakkakasasta tai nallesta. Yksi ajatuksia herättänyt luukku meni näin: ”Miksi vanhempani eivät ymmärrä minua?” -”Luultavasti he yrittävät ymmärtää, mutta on vaikea tietää mitä toinen ajattelee?.. varsinkin silloin kun ikäeroa on paljon. Voit auttaa vanhempiasi kertomalla ajatuksistasi ja tunteistasi.” Tämän voi allekirjoittaa varmasti moni aikuinenkin, jonka ajatukset eivät edelleenkään kohtaa omien vanhenevien vanhempiensa kanssa. Ja sitten pitäisi uskaltaa sanoa ääneen mitä oikeasti ajattelee ja tuntee, koska muuten asia ei ainakaan saa edes mahdollisuutta tulla ymmärretyksi. Kirja on aikaansa sopiva: siinä verrataan emojien tunteita ja soitetaan vaarille videopuhelu. Lopussa on hyvä tunnepyörä, missä on emojein kuvattuna eri tunteita. Uskon, että tunnepyörä tai koko kirja sopii hyvin keskustelun avaukseksi, jos lasta painaa jokin, mistä aikuinen ei oikein saa itse kiinni, tai mitä lapsi ei osaa selittää. Pieni tarinalaatikko, Pipsa Possun sadepäivä Jos pystyy laittamaan sivuun Pipsa Possu-sarjan viljelemän läskifobian ja perinteisen, yksipuolisen perhekäsityksen niin sekä sarja, että kirjat ovat suloisia, hauskoja, lyhyitä ja selkeitä, juuri sopivia 2 vuotiaalle. Vaikka Pipsa Possun piirrossarjassa törmää välillä epäasialliseen puheeseen, niin Pipsa-kirjat ovat täysin asiallisia, eikä niissä ole enää naureskeltu iskä possun isolle mahalle. Tämä kirja yllätti minut täysin, koska luulin ostavani oikean kirjan. Saatuani tämän teoksen käsiini, kävi kuitenkin nopeasti ilmi, että itse kirja (Pipsa Possun sadepäivä) löytyi erillisenä isojen kansien sisältä ja se kirja olikin hyvin pikkuinen. Nämä isot ”kirjan kannet” muodostivat pienen näyttämön Pipsan lastenhuoneesta. Lisäksi pakkaus sisälsi luvatut Pipsa Possun perheen hahmot. Olin aluksi hieman pettynyt, koska tätä settiä voi hädin tuskin kirjaksi luokitella. Mutta voi pojat, onko näillä hahmoilla leikitty. On. Ja kuinka paljon Sohvi tykkäsi tästä pikkuisesta kirjasta, joka sopii hänen käsiinsä loistavasti. Hän myös rakastaa tarinaa, jossa sade pilaa possujen ulkoleikkisuunnitelmat ja isä possu keksii hauskan sadepäivänleikin sisällä. Siinä isä possu piilottaa kumiankan ja Jyrin ja Pipsan tulee löytää se. Tätä kirjaa on luettu niin paljon, että olen sen kontaktimuovilla joutunut päällystämään, että pysyy kasassa. Lisäksi se on todella kätevä ja pieni ottaa mukaan vaippareppuun matkalle, mökille, kylään, mihin vaan, missä tarvitaan jotain mielekästä tekemistä. Ja hahmoilla voi sitten leikkiä Pipsa Possu sarjasta tuttuja tarinoita. Meillä nämä hahmot on viety mm. duploista rakennettuun ”ravintolaan” tai sitten ne ovat matkustelleet veneellä tai duploautolla ympäriinsä. Koska joku hahmoista on melkein aina hukassa, (mutta löytyy kuitenkin aina lopulta jostain hangen alta keväällä) ostin vielä toisen tällaisen setin, että saatiin tuplahahmot. Näillä kertakaikkiaan leikitään niin paljon. Tämä on täydellinen kirja 2 vuotiaalle ja erityisesti kaikille Pipsa faneille. Pipsa Possu ja pikkuotukset Mandy Archer Tämän kirjan ostin alunperin Sohvin 1v täyttävälle ystävälle, sillä ajattelin, että kyseessä olisi loistava ensikirja. Aiemmin Sohvi ei ole ollut hirveän innostunut tällaisista koskettelukirjoista, joissa on erilaisia pintoja, joten luulin tämän olevan Sohvin käsissä floppi. Kuitenkin tämä kirja olikin niin suosittu, että jätin sen meille ja ostin tälle 1 vuotiaalle vielä oman. Kirjan tarina on mukava; possujen perhe lähtee pienelle luontoretkelle ja retkeltä löytyy monta pikku ötökkää ihmeteltäväksi. Puun kaarna tuntuu kuoppaiselta ja kimalainen tosi pörröiseltä. Pinnat ovat kaikki erilaisia ja pipsamaiseen tapaan kimallusta ja säihkettäkin löytyy. Luulen, että Sohvi rakastaa tätä lyhyttä tarinaa enemmän kuin näitä pintoja, mutta joka tapauksessa tätä on paljon luettu. Minun 100 sanaani kurkistuskirja Natalie Boyd Tämän aiheen kirjoja myydään paljon erilaisia. Tämä kirja on 100 sanaani- luukkukirja ja sen kuvitus on toteutettu lähinnä valokuvina. Tämä on ollut suosittu jo 1 v alkaen, mutta erityisesti nyt, kun 2,5v Sohvilla on ”minä itte”- vaihe ja hän saa lukea tätä minulle. Tässähän ei ole mitään tarinaa, mitä äitee voisi lukea, joten Sohvi avaa luukun kerrallaan ja osaa nyt jo nimetä tosi monta kuvaa. Alkuun taisi osata lähinnä ”kukka” ja ”pupu” -kuvat nimetä ja lisäksi hän nuoli kirjasta suklaan kuvaa. Nyt osaa jo monta sanaa ja ylpeänä availee luukkuja ja nimeää asioita. Kirjassa on paljon pikkulapselle tuttuja esineitä, sitten on sivullinen eläimiä, kulkuvälineitä, on numeroita, värejä, muotoja ja ruokia. Kirja on hauskasti toteutettu, esim. talo-kuvassa jokainen ikkuna on avautuva luukku ja sen alta löytyy erilaisia arkisia asioita puuhaileva lapsi esim. lapsi nukkuu, lapsi syö, lapsi maalaa. Iltasaduksi tämä on hiukan liian aktivoiva, mutta päiväpuuhasteluksi oikein loistavaa luettavaa. Pupen lumileikit Eric Hill Puppe -kirjat ovat Sohvin kestosuosikkeja. Hankin tämän kirjan Sohville, sillä halusin nähdä tuoko tämä pehmolelu sorminukke mitään lisäarvoa lukemiseen. Sohvin mielestä kyllä ehdottomasti. Nyt kun hän on "minä itte" vaiheessa niin hän haluaa olla aina se, joka kääntää sivut ja liikuttaa Puppe-hahmoa. Ja se tuo hymyn Sohvin huulille joka kerta. Hän myös kovasti ihmettelee ja ihailee Pupen pipoa ja yrittää ottaa sitä pois, mutta se on kiinteä. Kirjan sivut ovat todella paksuja, tämä on vankkaa tekoa. Montaakaan sivua tässä kirjassa ei ole, joten aika lyhyt lukuelämys tämä on. Sopisi siksi hyvin myös 0-1 vuotiaillekin lukijoille. Kirja käy läpi perinteisiä talvileikkejä ja lopuksi Puppe päätyy sisätiloihin, lämpimän juoman äärelle. Lauseet ovat lyhyitä, joten tässä ei tarvitse paljon lukea, jos ollenkaan. Voi vaikka vaan keskustella kuvien tapahtumista ja pohtia yhdessä, että mitähän lämmintä juomaa Pupen kupissa on? Ryhmä Hau: Pennut pelastavat junan Rehellisesti sanottuna Ryhmä hau -sarja ei ole lemppareitani, koska meno on äiteelle liian vauhdikasta ja meluisaa. Hieman häiritsee myös Riku-hahmon alistava ja pomottava suhde koiriin, aivan kun koirat eivät osaisi mitään pelastushommia ilman Rikua joka käskyttää koiria jatkuvasti. Ehkä tämä asia aukeaa minulle myöhemmin, kun Sohvi oppii paremmin puhumaan ja voi kertoa oman näkemyksensä. Tätä listaa ei kuitenkaan olisi voinut tehdä ilman tätä kirjaa, sillä Ryhmä hau -kirjat on niitä kirjoja, mitä Sohvi itse valitsee kaupassa, jos saa siihen mahdollisuuden. Sarjan kirjoja löytyy valtava valikoima, niitä on monen kokoisina ja muotoisia, on tarroilla ja ilman, on ääninapeilla tai hahmoilla, kaikilla lisämausteilla löytyy. Meille on näitä muutama ostettu. Monissa on vielä teksti liian pitkää, joten Sohvi ei jaksa oikein loppuun asti odottaa. Paras Ryhmä hau -kirja on tämä kirjastosta lainattu "Pennut pelastavat junan". Siinä on tarpeeksi tiivis teksti ja tarina etenee helposti ja nopeasti sarjalle tyypilliseen tyyliin. Sohvi tunnistaa ja nimeää kuvista hahmoja ja on mukana kommentoimassa junan kulun estävää kiviröykkiötä ”kiviä! o-ou”. Näitä erilaisia ryhmä-haun kirjasarjojahan on julkaistu pilvin pimein ja lähinnä nämä markettikirjat extratarroilla on jääneet meillä vähemmälle lukemiselle. Tähän kirjastosta lainattuun, hyväksi havaittuun Ryhmä Hau -kirjasarjaan kuuluu lisäksi mm. Pennut pelastavat valtaistuimen. Pennut pelastavat suohirviön, ...supertähden, ...robotin, ...salamatkustajan ja Pennut pelastavat uimaretken.

  • Kirjavinkkejä taaperolle

    Tästä linkistä löydät kirjakoosteen erityisesti 1 vuotiaalle . Tämä ei ole yhteistyössä kenenkään kanssa vaan ihan omat suosikkikirjat on listattuna tähän. Usein itse pähkäilin, että mikä kirja taaperolle nyt maistuisi ja teinkin ankaraa googlausta asian tiimoilta. Sohvihan on ollut todella kiinnostunut kirjoista jo 1/2 vuotiaasta asti ja on luettu sitten vaikka ja mitä. Tunteita käsittelevät kirjat tuntuivat kiinnostavan jo 1 vuoden kieppeillä ja ovat vieläkin suosittuja. Sitten vastapainoksi kakkaa käsittelevä kirja on ollut nyt kovin luettu. Pienempänä eli 1/2-1 vuotiaana Peppe-sarjan kirjat olivat kovaa huutoa. Nyt Sohvi on siis vähän yli 2 vuotias ja nämä Peppe-kirjat kiinnostavat yhä, mutta niitä on ehkä luettu jo niin paljon, että niitä ei enää päivittäin lueta. Mitä tunteet ovat? Daynes, Katie Tämä oli hyvä ostos. Näitä meille suomalaisille vaikeita asioita, joita tunteiksi kutsutaan ruoditaan ihan kunnolla esimerkkitilanteiden kautta. Kirjan jokainen sivu on kauttaaltaan täynnä avattavia luukkuja, joten lapsi on hyvin aktiivisesti mukana koko ajan. Sohvi tykästyi tähän kirjaan niin jo 1,5 vuoden iässä, että sitä luettiin kyllä alkuun joka päivä. Tässä tuli hyvää tietoa tunnevammaiselle äidillekin . Käsittelyssä on tunteiden yleistiedon lisäksi; ilo, suru, viha ja pelko. Lopuksi on vinkkejä tunteiden käsittelyyn.  Kirjan tekemisessä on ollut mukana asiantuntijapsykologi. Ehkä yksi kohta jäi silti mietityttämään. Luukun päällä on kysymys: ”Miten voisin piristyä?” Luukun alta paljastuu ohjeeksi: ”Ajattele jotain muuta ja yritä hymyillä. Hymyily itsessään tekee sinusta iloisemman!” Voin sanoa että ei ihan tänne kaamoksen keskelle vakuuta tuo. Aika pinnallinen ohje, jos joku on oikeasti masentunut tai allapäin. Toisaalta tässähän ollaan suomalaisen kulttuurin ytimessä: vaikeat tunteet lakaistaan maton alle. Henkilö 1 kertoo: ”Äitini kuoli.” Johon henkilö 2 vastaa: ”Ajattele jotain muuta ja yritä hymyillä.”  No en kuitenkaan haluaisi, että sama jatkuu seuraavalle sukupolvelle, joten lukiessani tätä Sohville, yritän keksiä tuohon itse paremman vastauksen.. vaikka ”Hakeudu toisten seuraan ja kerro miksi olet allapäin, tehkää yhdessä jotain kivaa”. No se on vain yksi luukku ja siinäkin ehkä joku käännöskukkanen tullut? Yleisesti luukuista paljastuu hyviä ohjeita esim. yhdessä luukussa on kysymys: ”Haittaako jos itkettää?” ”Ei! Itkun jälkeen olo on usein parempi. Kun itket, muutkin huomaavat, että sinua sattuu tai harmittaa ja he voivat yrittää auttaa.” Aada ja kiukkuleijona Riihonen, Riikka Taas puhutaan tunteista ja äiteekin yrittää niitä opetella. Tämä on yksi Sohvin suosikeista. Tässä on ollut yhtenä tekijänä psykologi. Kirjassa kerrotaan miten tärkeä tunne on kiukku. Kiukku on vertauskuvallisesti leijona, joka suurenee sen mukaan miten vihaiseksi tuntee itsensä. Kun kiukku on liian suuri saattaa tulla tehdyksi jotain typerää. Siksi opitaan tunnistamaan milloin kiukku on karkaamassa käsistä. Askarrellaan kiukkumittari (en ole vielä tehnyt tätä mittaria Sohville vaikka se on kyllä kirjan lempparisivu. ) Sitten kootaan leijonan kesytyskori, jossa on rauhoittavia tarvikkeita kiukkuleijonan kesytystä varten. Lopussa on vielä hyvää tunnetietoa vanhemmalle luettavaksi. Tästä sain itse opiksi juuri sen, että miten kiukkuiseen lapseen tulisi suhtautua. Ennen otin silmiäni pyöritellen etäisyyttä raivoavaan uhmikseen, mutta nyt opettelen olemaan ihan vaan lähellä, saatavilla ja ehkä silittämään selkää. Pahimman kiukun väistyttyä Sohvi saattaa tulla syliin ja sitten vasta sanoitetaan tilannetta ”Suutuit kun et saanut itse laittaa valoja päälle, ja se harmittaa sinua. Voit laittaa ne ensi kerralla päälle.” Eli ihan turha sanoa mitään silloin kun toinen raivoaa. Ei se aina todellakaan näin vielä mene, mutta äitee opettelee. Lisää tunneasioista postissa: (Kuinka opettaa tunnetaitoja lapselle -kun ei itsekään osaa) Sohvi on vielä niin pieni (2v) että joudun vielä yksinkertaistamaan jokaisen sivun 1-2 lauseeseen, koska Sohvi on pian jo kääntämässä sivua, että päästään hänen lempikohtiinsa; pyörremyrskyyn ja kiukkumittariin. Vaikka oikeasti tarina on kyllä lyhyt ja ytimekäs vähän isommalle lapselle. Peppe potalla Lindman, Mervi Tämä on ollut suosikki ihan alusta asti. Jo 1v pitäen Sohvia on naurattanut aina kohta, jossa Peppe (tietämättömänä mitä pottaan pitäisi laittaa) laittaa pottaan palikoita. Kirja on hauska ja nyt Sohvi osaa jo nimetä kuvia kirjasta kuten kakka ja kukka. En osaa sanoa onko tästä ollut hyötyä pottailuun, sillä pottahommat on meillä ihan alkutekijöissä nyt 2 vuotiaana, mutta hauska kirja kumminkin. Peppe osaa Lindman, Mervi Tämä kirja oli suosittu myös, mutta äiti joutui sen laittamaan hyllylle, sillä kirjassa Peppe osaa harjata hampaat ja sen innoittamana ei äiti enää saanut harjata taaperon hampaita. Huohh.. se oli taistelua se. Toinen kohta kirjassa oli, jossa Peppe halaa koiraa. No Sohvihan alkoi tehdä meidän koirille yllätyshyökkäys-roikkumis-halaamisia mitä koirat sitten säikähtivät. Peppe pussaa Lindman, Mervi Tämä kirja ei ollut alkuun kovassa suosiossa. Taaperon oli vaikea käsittää miksi/miten peppe pussaa itseään peilin kautta ja halusi ohittaa sivun nopeasti. Kuitenkin myöhemmin vähän isostuttuaan hän on itsekin antanut itselleen peilipusuja. Kirjan lopussa Peppe haluaisi pussata lukijaa, jolloin Sohvi kulloisenkin mielentilan mukaan joko pussaa hellästi kirjan sivua suu auki. Tai työntää Pepen sivuineen pois ja sanoo ”En”. Peppe pillastuu Lindman, Mervi Tähän on ollut helppo tempperamenttisen tyttömme samaistua. Tässä Peppe hermostuu todenteolla. Lopulta äidin syli rauhoittaa tilanteen. Kirja hankittiin jo ennen vauvan syntymää ja muistan kuinka silloin vähän kritisoitiin mieheni kanssa juonta. Peppe pillastuu, koska kukaan ei potki palloa hänen kanssaan. Ihmeteltiin siinä tietämättöminä, että eikö tilanne rauhoitu sillä että lapselle selitetään, että potkitaan illalla/huomenna palloa. No nyt tiedämme, että se ei uhmaikäiselle todellakaan välttämättä riitä. Kiukku tulee kun kiukuttaa ja siihen ei useinkaan puhe auta vaan se, että tulee nähdyksi isoine tunteineen. Mitä vähemmän tulee nähdyksi, sitä enemmän draamaa pitää järjestää, kunnes äitee sanoo, että kyllä mä nään että sua harmittaa, mutta mehua ei nyt saa iltapalaksi. Pikkuhiljaa sitten se syli kelpaa ja tilanne rauhoittuu. Opettavainen kirja siis myös vanhemmille. Tutki! Kakkaa Oppi&ilo: Daynes, Katie Tämä lainattiin kirjastosta nyt vähän yli 2 vuotiaalle Sohville. Tätä piti lukea jo kirjastossa. Miten outoihin tilanteisiin sitä joutuukaan lapsensa kanssa? Minusta tuntui kuin olisin julkisella paikalla pitänyt kakkaluentoa muille kirjaston kävijöille. Hymyiliköhän se mummu siinä läheisen hyllyn takana joka etsi itselleen jotain kevyttä romskua luettavaksi. Ehkä hän laittaa kakka kirjan varaukseen. Ja suosittelen kyllä ehdottomasti. Tämä olisi varmasti lastenlasten suosikkikirja. Sohvi on osannut nyt muutaman kuukauden sanoa kakka ja sitähän saa hokea tässä kirjassa ihan koko ajan. Kirjan sivut ovat täynnä luukkuja. Täällä tuli äitillekin uutta tietoa: Sinivalaan kakka on nimittäin vaaleanpunaista. Tällä voi päteä hiekkalaatikkopiireissä. Enkä tiennyt sitäkään, että vompatin kakka on kuution muotoista. Kakasta puhutaan rehellisesti, tutkitaan minkä näköistä kakkaa kullakin eläimellä on ja minne kakka päätyy. Sohvin lempikohta on se missä saa luukkujen avulla seurata miten kakkapökäle kulkee putkistossa ja päätyy lopulta viemärisäiliöön. Suosittelen! Puppe-kirjat Nämä ovat kestosuosikkeja ja erittäin hyviä kiroja jo 1 vuotiaalle. On ihan sama minkä niistä ostat tai lainaat tämä on varma nakki. Isoja yksinkertaisia, värikkäitä kuvia ja yleensä kirjoissa on luukku joka sivulla. Tässä on meidän Puppe-tärpit, joissa ei ole itseasiassa luukkuja ollenkaan. Puppe maatilalla Hill, Eric Tässä kirjassa on liu`utettavia osia, vedettäviä osia ja muuten liikkuvia osia. Kirjassa on paljon maatilalta tuttuja eläimiä, sekä tietysti traktori. Tämä kirja on vastustamaton, koska lapsi pääsee liikuttamaan traktorin kauhaa ja vetämään tallinoven sivuun. Ainoa haitta on, että liian pienissä käsissä kaikki irtonainen on helposti vedetty irti ja siinä saa sitten askarrella kirjaa kasaan. Suosittelen kuitenkin tätä lämpimästi kaikille askartelutaitoisille. Puppe ja hyvänyöntähdet Hill, Eric Tämä on äiteen lempisatu. Täydellinen kirja 1 vuotiaalle. Ihanan rauhallinen ja nopea kirja iltasaduksi. Kirjan takana on katkaisin, josta saa valot päälle tähtien kohdalle. Puppe on perheensä kanssa telttailemassa, eikä Puppe saa unta. Kirjassa seurataan kuinka tähdet syttyvät yksitellen ja lopulta Puppe nukahtaa. Sohvi rakastaa puhaltaa tähdet aina joka välissä ”sammuksiin” eli kun hän on tarpeeksi puhkunut niin sammutan hetkeksi katkaisijasta tuikkeet.

  • Helpot askartelut 1-2 vuotiaalle (10 helppoa ja halpaa)

    Ihana ajatus askarrella jotain pikkutaaperon kanssa. Mutta mihin taaperon taidot yltävät ja miten hirveissä hinnoissa kaikki askartelutarvikkeet liikkuvat. Yritin koota tähän mahdollisimman helpot askartelut, joihin löydät tarvikkeet lähinnä omista nurkista ilman, että pitää lähteä askartelutarvikkeita ostamaan. Seuraaviin askarteluihin on käytetty mm. mainospostia, paperisia lautasliinoja, pahvilaatikoita, ketsuppia, lintujen jyviä ja duploja. Tärkeimmät itse ostamani askarteluvälineet on olleet valuva liima (esim. erikeeper tai uhu) ja sormivärit. Näillä on Sohvin kanssa pärjätty pitkälle. Säästän usein muutamia pakkauspahveja kaapin pohjalle askarteluja odottamaan ja mainoslehtilaatikosta löytyy eri värisiä paperipintoja askarteluun. Ei muuta kun sakset ja tussit esiin, tästä lähtee! 1. Sormiväri Minigrip- maalaus Tarvitset: Ison minigrip pussin 1/2-1 litr (tai muun läpinäkyvän ja suljettavan) Teippiä Sormivärejä tai erivärisiä ruoka-aineita esim. ketsuppi ja jugurtti Tämä sopii hyvin myös alle vuoden ikäisille. Tursutetaan tai lusikoidaan minigrip pussiin esim. kolmea eri väristä sormiväriä. Purista ilmat pois pussista ja sulje pussi. Teippaa suljettu pussi lattiaan tai pöytään kiinni reunoistaan. Anna pienen taiteilijan sekoitella, taputella, painella ja liu`uttaa värejä sormillaan muovin pinnalla. Tästä ei synny sotkua ja värisekoituksen voi vielä hyödyntää maalaamisessa myöhemmin. (Säilytä pussi ja käytä myöhemmin maalaamisessa leikkaamalla pussin kulma auki ja pursottamalla se tyhjään astiaan.) 2. Minigrip-maalaus ruoka-aineilla Jos sormivärejä ei löydy voi pussiin keksiä eri värisiä ruoka-aineita mitä kaapista löytyy esim. ketsuppia ja jugurttia. Kilohinnaltaan ne tulevat myös halvemmaksi kuin esim. sormivärit, joita kuluu tässä leikissä aika reilusti. Taloudestaan tarkat/ ilmastotietoiset voivat vielä käyttää syntyneen jugurtti-ketsuppiseoksen jauhelihakastikkeen pohjaksi, kun pussilla on leikitty tarpeeksi ja lounasaika lähestyy. Nyt kun pitkästä aikaa kokeilin tätä Sohvin kanssa niin hän oli paljon enemmän innoissaan tästä ruokaseoksesta kuin sormiväreistä. Johtui varmaan siitäkin, että meidän vanhat sormivärit oli vähän jo kuivahtaneita ja värien liikuttelu oli jähmeää. Ruoka-aineiden "juokseva" koostumus tuntui taaperosta hauskalta. Liimasin pussin lattiaan ja teos koki aika rajun käsittelyn kun sen päällä pompittiin, sitä tallottiin jne. Sohvista oli hauskaa painaa siihen jalalla jälkiä. Pitää vain varoa, ettei pikkuinen raavi pussia, sillä siihen tulee kynsillä helposti reikä. 3. Paperipallokukkakortit Tarvitset: Mainospapereita tai eri värisiä paperiarkkeja tai värikkäitä paperisia lautasliinoja Valuvaa liimaa (erikeeper tai muu askarteluliima) Pahvia (esim. pahvilaatikosta leikattua) tai korttipohjia Tussin Jos ei omista erivärisiä paperiarkkeja niin kuin minä en, niin esim. Halpahallin mainosposti on usein kauttaaltaan pinkkiä ja keltaista, siitä saa kirkkaita kukan värejä. Revi eri värisistä mainospapereista pieniä paloja ja pyörittele niistä pieniä paperipalloja (noin herneen kokoisia). Tässä menee tovi. Siksi kannattaa ehkä tehdä pallot kun taapero on päiväunilla. Leikkaa pahvista kortteja ja piirrä niihin tussilla kukan varsia. Laita kukan kohdalle nestemäistä liimaa ja pyydä taaperoa laittamaan palloja liimakohtiin. Saat kauniita kukkakortteja annettavaksi synttärisankareille tai vaikka mummulle ja paapalle. 4. Yömaisema Tarvitset: Pahvia maiseman pohjaksi (esim. pahvilaatikosta tai vaikka muropaketin pakkauspahvista) Sakset Tussin Keltaista paperia (tai sitten tussilla värität valkoisesta paperista keltaisen niinkun minä tein, kun ei ole väripapereita) Leikkaa keltaisesta paperista/pahvista kuu. Leikkaa pahvista myös pieni pöllö ja piirrä sille silmät, nokka ja jalat. Valmistelut kannattaa tehdä kun taapero nukkuu, muuten se voi olla hankalaa kun taapero on ottamassa saksia ja tusseja käsistä. Revi keltaisesta paperista pieniä paloja ja pyörittele niistä paperipalloja tähdiksi. Jos haluaa kukista erivärisiä niin voi niille tehdä vaikka punaisia palloja. Piirrä tussilla pahville maa ja siihen kukan varsia, piirrä laitaan iso puu. Jätä taivaalle paljon tilaa. Laita liimaa kukan varsien päihin ja taivaalle sinne tänne. Anna taaperon sommitella tähdet, kuu, kukat ja pöllö paikoilleen. Sohvi halusi vielä lopuksi liimaa lisää maahan kukkien juurelle, joten sinne tuli vielä oma kukkaketo. Tämä askartelu sopii hyvin siinä vaiheessa kun ensisanoja alkaa tulla. "Kuu" ja "puu" on helppoja sanoa, ja mitä pöllö sanoo? "huu-huu!". 5. Jyvien kiertokulku Tarvitset: Pahvia pohjaksi (esim. pahvilaatikosta) Kauraa (tätä myydään linnuille muutamalla eurolla ja tätä  voi myös kylvää rairuohon tapaan pääsiäisenä, ylijäämät voi myös käydä puistossa syöttämässä sorsille) Liimaa Tussin Pirrä pahville: 1. Traktori, jolla on tyhjä kärry. 2. Tyhjä lautanen linnuille ja siihen pari lintua ympärille. 3. Maanpinta ja taimen eri vaiheita, lopuksi viljakasvin varsi ilman viljaa. Näiden päälle voi piirtää auringon ja sadepilven. 4. Pupu/lehmä/lammas/kana jolla on tyhjä lautanen 5. Oma "myslilautanen" johon voi myös piirtää myslin sisältämiä kuivattuja marjoja. Tai tulosta tästä pohja: Valuta liimaa piirretyille lautasille ja muihin jyvä-kohtiin. Anna lapsen "ruokkia" pupu ja linnut, sekä täyttää traktorin kärry kauralla. Laittakaa jyvät myös maan alle ja viljakasvin yläosaan. Tässä voi samalla käydä läpi lapsen kanssa mistä vilja tulee ja mihin sitä käytetään. Ensin vilja kylvetään. Sitten se kasvaa, kun se saa aurinkoa ja vettä. Sitten traktori hakee viljan kärryllä ja sitä syövät niin linnut, puput kuin monet muutkin eläimet. Lopulta viljaa päätyy myös omalle lautaselle vaikkapa myslin muodossa. 6. Pupu pellolla Tarvitset: Korttipohjia (tai leikkaa niitä jätepahvista) Liimaa Tussin Sakset Jyviä tai värikkäitä paperipalloja (esim. mainospaperista) Piirrä korttipohjalle viljan/kukan varsia ja pupu. Laita liimaa kukkien kohtiin. Niihin voi sommitella jyviä, jolloin muodostuu viljapelto tai kukkia, jolloin saat kukkaniityn. Tai molempia niinkuin me tehtiin Sohvin kanssa: Sohvi halusi laittaa paperipalloja kukiksi ja ruokkia pupua jyvillä. Minä sommittelin viljaa kukintoihin. 7. Duplopuutaidetta Teimme tätä ekan kerran Sohvin ollessa juuri täyttänyt 2 vuotta. Silloin tuntui, että homma ei oikein lähtenyt kiinnostelemaan. Teimme saman uudestaan nyt 2,5 vuotiaana ja tulos oli sama. En tiedä onko Sohvi liian pieni vai onko tässä lapsikohtaisia eroja. Jotenkin luulisi, että duploilla sottaaminen on hyvin luontevaa pikkulapsille, mutta kokeilemalla selviää innostuuko oma lapsesi tästä. Itse ainakin tykkäsin lujaa. Sohvi teki muutaman jäljen ja halusi sitten, että äiti jatkaa eli kuvassa näkyy lähinnä äiteen kädenjälki. Mutta tosi rentouttavaa aikuisellekin ja duploilla voi painella paperille myös vapaata kuviota ja antaa tajunnan virrata. Tarvitset: Sormivärejä Paperia Duplopalikoita (Tussin/kynän) Laita ruskan värejä esim. vihreää, punaista ja keltaista sormiväriä eri lautasille. (Meillä oli jäljellä vain pinkkiä, vihreää ja sinistä.) Piirrä tai maalaa paperille pieni ympyrä (tähän ympyrään voi ohjata taaperoa sitten tähtäämään taidettaan). Piirrä ympyrän alle puun runko. Rungon voi tehdä myös lopuksi. Lapsi kastaa duplon lautasen väriläiskään ja painelee sillä ympyrän kohtaa. Tätä toistetaan eri väreillä, kunnes valkoista paperia ei näy, eikä ympyrä enää erotu. Sitten teillä on taiteellinen puu syksyn/ taikametsän väreissä. 8. Lelujen jälkiä Tarvitset: Sormivärejä Paperia Pikkuleluja Koska edellisestä askartelusta jäi maaleja hyvin yli jatkettiin niiden käyttöä tähän lelujälki-tutkielmaan. Dippaa pieniä leluja sormiväreihin ja testaa millainen jälki niistä jää paperiin. Vaikka tuo edellinen duploilla maalailu ei saanut Sohvia kovasti innostumaan, niin tästä leluilla maalaamisesta hän tykkäsi. Meillä oli tässä kokeilussa pikku koira, tiikeri, mörkö, pikkuauto ja duploankka. 9. Sydänkortti Tarvitset: Vaaleanpunaista kangasta/askarteluhuopaa tai vaikka sydäntarroja Vaaleanpunaisia mainospapereita tai vaaleanpunaisia paperisia lautasliinoja Valuvaa liimaa (erikeeper tai muu askarteluliima) Korttipohjia (esim. pahvilaatikosta leikattuja) Revi vaaleanpunaisista paperilautasliinoista pieniä paloja ja pyörittele niistä pieniä paperipalloja. Leikkaa vaaleanpunaisesta huovasta tai kankaasta sydämiä. Leikkaa korttipohjia pahvista. Laita liimaa kortin eri kohtiin. Anna taaperosi luovuuden kukkia ja sommitella sydämistä ja palloista kortteja vaikka ystävänpäiväksi. Sohvi halusi vielä piirtää korttiin tussilla pari tärkeää viivaa :) 10. Eläintarrat maisemaan Tarvitset: Paperia Kynä Eläintarroja / kukkatarroja /työkonetarroja Piirrä paperille sopiva maisema kyseisille tarroille ja vaikka esim. asuinkoppeja ja ruokaa eläimille. Pyydä lasta laittamaan tarroja kuvaan. Tässä voi keskustella samalla mitä tämä eläin syö ja asuuko tämä eläin vedessä vai maalla. Tarkoitus ei kuitenkaan ole pitää tiukkaa oppituntia. Tämä on lopulta lapsen oma teos ja hän saa sijoittaa tarrat ihan mihin haluaa. Tarkoitus on herättää keskustelua. Ei niin, että vanhempi huutaa vieressä: "Ei, Ei, Ei! No nyt se meni ihan väärään paikkaan!" ..vaan.. "Oho... luulin, että hepat on aitauksessa, mutta ne on nähtävästi karanneet ja menneet uimaan. Tai... "Ai kala ei uikaan vedessä, joku on tainnut onkia sen pois sieltä kuivalle maalle." Tarrojen asettelu on ihan Sohvin lempparipuuhaa, joten tätä askartelua on tehty monta kertaa. Isoja halpoja tarrasettejä saa esim. Adlibriksestä.

  • Askarteluja 2-3 vuotiaalle - harjoitellaan saksilla

    Sohvilla oli aluksi muovisakset, joilla hän sai turvallisesti harjoitella saksiotetta ja leikkailla äidin pingottamaa paperia. Myöhemmin kun alkoi näyttää siltä että saksiminen voisi sujua, otettiin käyttöön oikeat metallikärkiset lastensakset. Tässä on askarteluja 2-3 vuotiaalle, joihin tarvittavan materiaalin (laudat) lapsi voi leikata itse pahvista. Tähän käy erittäin hyvin pienten pahvilaatikoiden pahvi (kunhan ei ole liian paksua) tai vaikka muropaketin pahvi. Alta voit tulostaa pohjia, joille lapsi saa liimata leikkaamansa laudat ja näin rakentaa junarataa, siltaa, aitaa ja laituria. Vanhempi leikkaa pahvista n.5cm levyisiä liuskoja Lapsi leikkaa lastensaksilla liuskat kapeiksi laudoiksi, vanhempi voi pitää tarvittaessa liuskaa paikoillaan. Liuskasta kiinni pitämällä onnistui meillä yllättävän hyvin ekat laudat 2,5 vuotiaana. 3 vuotiaana Sohvi osasi jo itse pitää kiinni pahviliuskasta ja halusi tietty jo itse määritellä laudan vahvuudet, näin syntyi tämän heppa-kuvan laudat. Jos saksiminen ei kiinnosta lasta tai ei vielä onnistu, voi vanhempi leikata laudat valmiiksi ja lapsi saa keskittyä sommitteluun. Tulosta alta valmis pohja tai piirrä itse Tursota liimaa laudanpätkille ja anna lapsen sommitella ja "rakentaa" laudat paikoilleen Tarvitaan lasten sakset, liimaa ja pahvia. Tee hevoselle aita ja hevosen talliin kattto. Korjaa silta niin lampaat pääsevät sillan yli syömään rehevää ruohoa. Rakenna laituri niin poika pääsee onkimaan kaloja. Tulosta tästä pohjia: (muista vaihtaa tulostettaessa suunta vaakaan)

  • Paras sovellus 2 vuotiaalle, arviossa 6+2 sovellusta

    Paras sovellus 2 vuotiaalle Ensimmäisen kerran Sohvi on tutustunut n. 1,5 v iässä Pikku Kakkosen pelisovellukseen. Sohvihan ei malttanut millään lopettaa ja lopulta hänet piti itkun kera vierottaa kännykästä. Silloin tuomitsin kaikki pelit liian koukuttavina, mutta myöhemmin kävi ilmi, että Sohvilla on tapana innostua kaikesta uudesta niin, ettei malta lopettaa. Samaan kastiin kuuluivat mm. kylpylässä käynti ja eka kerta HopLopissa. Oli todella vaikea saada Sohvia lähtemään uudesta paikasta. Sama kuvio kuin tämän sovelluksen kanssa. Kuitenkin seuraavilla kerroilla, Sohvi viihtyi pelin parissa 10-15 minuttia ja lopetti itse tai pyydettäessä. Ja ehkä kerran kuukaudessa pyytää pelata ylipäätään jotain peliä. Joten en ole enää huolissani tässä kohtaa koukuttumisesta, vaan olen jopa alkanut pitää pelejä hyödyllisenä. Ne ovat yksi tapa opetella vaivihkaa vaikka värejä, numeroita ja uusia sanoja. Teinkin pienen tutkimuksen sovellusten maailmaan. Tosin tämä postaus on varmasti jo 6kk kuluttua auttamatta vanhentunut, sillä sovelluksia päivitetään niin nopeasti. En nyt osaa sanoa mikä näistä on paras sovellus 2 vuotiaalle, mutta kokeilemalla löydät lapsellesi sopivimman. Nämä sovellukset löytyvät Google Playstä, eivätkä ne sisällä mainoksia. Joissain on ostoja sovelluksessa, mutta ne ovat lasten ulottumattomissa. 1.Pikku Kakkosen pelisovellus Tämä on laaja sovellus. Aloitussivulla liikutaan oikealle tai vasemmalle luonnonläheisissä maisemissa ja eteen tulee kaikenlaista interaktiivista tapahtumaa. Tämä on siitä innostavaa, että koskipa sitten melkein mihin tahansa, tapahtuu jokin hauska pieni animaatio. Kun selaa maailmaa eteenpäin, tulee vastaan muistipeliä, tarinatuokioita, jätteidenlajittelua, musiikin mixausta ja kaikkea hauskaa ja opettavaista. Voi valita jääkö pelailemaan muistipeliä vai siirtyykö eteenpäin tutkailemaan mitä muuta on tarjolla. Sohvin lemppari on "raksahommamestari", jossa pupu Neposen ohjeiden mukaan maalataan, sahataan ja ruuvataan rakennustyömaalla. Muita Sohvin suosikkeja ovat muistipeli sekä kohta jossa yhdistetään ohjeen mukaan tietyn värisiä ruoka-aineita herkulliseksi kakuksi. Lopulta kakku syötetään kokkina toimivalle linnulle ja sitten aloitetaan alusta. Pelin sisältä löytyy vielä iso kokoelma pikkupelejä, joista monet ovat Sohville vielä liian vaativia. Yhtä minipeliä on Sohvi kuitenkin useasti pelannut ja se on Reima Räiske. Tunnarissa lauletaan "Hei Reima! Älä räjähdä, me tiedetään miltä susta tuntuu." Peli käsittelee erilasia tunteita. Mikä tekee iloiseksi, mikä ällöttää, mikä pelottaa, mikä vihastuttaa? Hyvää +ilmainen +todella paljon tekemistä +sopii hyvin jo 2 vuotiaalle, mutta myös isommille löytyy paljon mielekästä puuhaa +opettavainen, mutta silti luova ja hauska Huonoa -värien nimet voisi olla kerrottu ääneen, nyt niitä vain yhdistellään 2.Ensimmäiset sanat (Bimi Boo kids) Eläinten ja hedelmien nimiä opetellaan suomeksi mm. palapelien ja muistipelien avulla. Aina eläimen kuvaa koskettaessa ääni kertoo eläimen nimen. Bimi Boo kids tyypillisesti tarjoaa muutaman aihepiirin pelin ilmaiseksi ja jos haluaa ostaa kaikki aiheet, se maksaa 5 e. Sohvi olisi ollut kiinnostunut autopalapeleistä, mutta äitee ei tässä vaiheessa lähde ostamaan sovelluksen muita pelejä, kun käyttö on niin vähäistä ja ilmaisia löytyy kuitenkin aikalailla. Ostot ovat lapsille vaikean yhtälön takana, joten ei ole huolta, että lapsi pääsisi tekemään ostoja sovelluksessa. Taustalla soiva musiikki on liian kovalla ja puhujan ääni jää sen jalkoihin. Musiikin saa onneksi mykistettyä pelin asetuksista. Sohvi tykkää palapeleistä, joten tämä oli siinä mielessä mukava peli. Lopulta tuntui kuitenkin, että tämä samaa kaavaa toistava peli oli aika nopeasti nähty. Samaan Bimi Boo sarjaan kuuluu iso liuta pelejä. Tutustuimme vielä Opettele numeroita peliin ja Pelejä varhaiskasvatukseen. Olisin ollut kiinnostunut pelistä Värejä ja muotoja, sillä Sohvi on keksinyt väreille omia sanojaan. Kuitenkaan tätä väripeliä ei ollut suomennettu/siinä ei puhuttu mitään ja väreihin liittyvät tehtävät olivat lähinnä samojen värien yhdistämistä toisiinsa. Se ei siis ollut sitä mitä hain. 2.1.Opettele numeroita (Bimi Boo kids) Tästä äitee tykkäsi. Tässä ääni toistaa numeroiden nimiä ja niiden muotoa tehdään tutuksi eri harjoituksilla. Tästäkin kannattaa taustamusiikki mykistää, että kuulee paremmin mitä ääni sanoo. Tämän pelin avulla todella oppii numeroita. Numerot 1-5 ovat ilmaisia ja siitä eteenpäin lukon takana, joten lapsi ei pääse niihin käsiksi. Loput numerot 20 asti maksavat 5 e. 2.2.Pelejä varhaiskasvatukseen (Bimi Boo kids) Nimi on vähän hämäävä, en tiedä käyttääkö varhaiskasvatus oikeasti tällaisia pelejä. Näissä kyllä lukee että ovat opettajien hyväksymiä (jossain Ameriikassa ainakin). Tämä peli on kuitenkin hieman aiempia houkuttelevampi aiheiltaan. Timanttikaivokseen töihin menossa oleville eläimille jaetaan työvälineitä sen mukaan, montako eläintä vaunussa istuu. Eli opetellaan lukumääriä vaivihkaa. Toisessa pelissä puetaan isolle norsulle ja pienelle liskolle vaatteita eli opetellaan kokoja. Sovelluksessa on myös 3 muuta ilmaista peliä ja loput 10 maksumuurin takana. Hyvää +selkeät yksinkertaiset grafiikat +suomenkielisyys +oppiminen Huonoa -kova taustamusiikki (saa onneksi mykistettyä asetuksista) -kaikki sovellukset evät vastaa odotuksia/niitä ei ole suomennettu mm. Värejä ja muotoja-pelissä ei ole ääntä joka kertoo mikä väri on kyseessä 5.Toca Boca junior (ruoka) Tästä pelistä oli saatavilla 1 kk ilmainen kokeilu. Vaikutti siltä, että peli halusi kuitenkin luottokorttitietoni jatkoa varten. En ole mikään tekniikan ihmelapsi, joten kirjautumiskohdassa painoin vain kaikissa kohdissa x ja lopulta päädyin ilmaiseen versioon, jota on kokeiltu nyt jo kuukausien ajan ilmaiseksi, joten ota nyt näistä selvää?? Sain pelistä vinkin epäselväpuhe-sivustolta, jossa oli vinkkejä nirsolle ruokailijalle. Postauksessa vinkattiin, että ruokiin voi tutustua innostavasti myös pelisovelluksilla. Tässä pelissä pääsee valitsemaan jääkaapista mitä haluaa alkaa kokata. Kyseessä on siis kokeileva ja luova keittiö, jossa ei kerrytetä pisteitä tai edetä mihinkään vaan kokeillaan kokkailla kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ruuan laittamiseen on koko keittiö käytössä. Valitun raaka-aineen voi pyöräyttää tehosekoittimessa, paistaa pannulla voissa tai vaikka uppofriteerata. Ruoka maustetaan miten halutaan ja lopulta se tarjoillaan yhdelle kolmesta hahmosta syöttämällä. Hahmot yleensä tykkäävät kokkailun lopputuloksesta, ellei sitten ole mennyt laittamaan ylettömästi mausteita. Hahmot puhuvat keksittyä kieltä, tosin eivät taida tervehdyksen jälkeen muuta kuin hymähdellä tyytyväisenä tai kakoa ällötyksestä, riippuen tarjotun aterian laadusta. Pelin kuvitus on hieman halloweeniin kallistuva, mutta äänimaailmassa ei ole mitään pelottavaa ja äänet on mukavasti toteutettu. Rasva tirisee pannulla niin että vesi herahtaa kielelle. Tämä peli muistutti äiteelle, että melkein minkä tahansa ruuan voi paistaa voissa pannulla ja siihen lisää vähän suolaa, niin kyllä maistuu! Sohvi tykkäsi valita ruoka-aineita ja pilkkoa ruokia veitsellä. Sohvi ei kuitenkaan uskaltanutkaan syöttää karvaista otusta, mutta muita hahmoja kyllä. Hyvää +vesi herahtaa kielelle tätä pelatessa +tästä saa lounasinspiraatioita myös vanhempana +Sohvi tykkäsi erityisesti pilkkoa ja syöttää +pelataan vanhemman kanssa yhdessä, koska on niin monivaiheinen Huonoa -epäselvä aloitus, jossa piti täyttää tietoja itsestään, en edes ymmärtänyt kaikkia kysymyksiä -ei ollut Sohvin suosikki monivaiheisuuden takia (liian monimutkainen vielä) 6.Myyrän mielikasvikset Tämä sovellus on ilmainen, eikä sisällä ostoja sovelluksessa. Tässä sovelluksessa tutustutaan eri kasviksiin ja tehdään niihin liittyviä tehtäviä. Tämä on puhuttu suomeksi. Pelin maisemassa näkyy rauhallista metsää, kasvimaata ja myyrän kotia. Äänimaailma on ihanan rauhallinen lintujen kujerrus metsässä. Sohvin lemppari on piirtely osio ja poksautuspeli. Poksautuspelissä ääni kertoo, esimerkiksi että "Poksauta kaikki pitkulaiset", uusia tehtäviä tulee kunnes kaikki vihannekset on poksautettu. Tässä oli äidillekin vähän tuntemattomampia vihanneksia ja täytyi käydä pelin kasvimaalta aina katsomassa että mikäs tämä vihannes olikaan. Siinä mielessä olisi helpompi jos ääni olisi sanonut aina kun vihanneksen poksauttaa, että mikä sen nimi on. Itselle tästä tuli vähän sellainen "paluu koulunpenkille"- fiilis, mutta Sohvi tykkää tästä. Ja tällainen rauhallinen peli sopiikin hyvin 2 vuotiaalle, vaikka monet osiot olivatkin liian haastavia vielä. Hyvää +todella rauhallinen, rauhoittava peli +metsäinen äänimaailma linnun viserryksineen +kauniisti kuvitettu +Sohvi tykkäsi erityisesti poksauttelupelistä +ääni kertoo ohjeet suomeksi +löytyy hauskoja ryhmätehtäviä (selvästi päiväkotiin tai kouluun) Huonoa -kasvisten nimiä ei kerrota, kun niihin koskee, tässä on kuitenkin aikuisellekin paljon tuntematonta, joten nopeuttaisi oppimista jos niiden nimet kerrottaisiin (vihannekset löytyvät kuitenkin kasvimaalta nimettyinä) -kasvisten kuvat ovat kovin pieniä ja vaikeasti tunnistettavia, isommat yksinkertaistetut kuvat olisivat helpottaneet tunnistamista 7. Nighty night Circus ja Nighty night -bedtime story Nighty night Circus Tämän sovelluksen löysin kun etsin riehuvalle lapselleni rauhallista katsottavaa, jotta hän rauhoittuisi ennen nukkumaanmenoa. Löysin ensin sattumalta videon youtubesta, jossa on suloinen ja kauniisti animoitu kertomus siitä kuinka sirkuseläimet menevät yksi kerrallaan nukkumaan. 2 vuotiaani nukahti useamman kerran kesken katsoessaan tätä videoklippiä: Animated bedtime story joka hyvin esittelee sen mistä pelissä on kyse. Lapsi valitsee yhden eläimen asunnon kerrallaan, katselee hetken eläimen puuhailua ja sammuttaa sitten valot eläimeltä joka ryhtyy nukkumaan. Animaatio ja sovellus ovat englanniksi mutta en koe, että siitä olisi ollut haittaa. Kertojan ääni on ihanan matala. Juoni on kuitenkin selvä ilman tarinan kertojaakin ja hänen äänensä saa klikattua pois sovelluksesta jos haluaa. Maksullinen (n.4e 1.3.2024 ) Nighty night Circus on laadukas ja todella kauniisti animoitu. Äänimaailma on ihanan rauhoittava ritisevästä nuotiosta alkaen, haukotteleviin eläimiin ja lattian narahduksiin. Nighty night circus Nighty night Bedtime Story Saman tekijän ilmaisversio; Nighty night Bedtime story,  on myös kauniisti tehty rauhoittumissovellus. Tämä sovellus on ilmainen ja siinä on sama juoni: lapsi saa käydä sammuttamassa maatilan eläimiltä yksi kerrallaan valot ja katsella niiden hauskaa liikkumista ja nukkumaanmenoa. Hyvää +rauhoittaa villiintyneen lapsen juuri sopivasti ennen nukkumaanmenoa +rauhallinen äänimaailma +todella kauniisti ja taidolla animoitu Huonoa -ei varsinaisesti opeta lapselle mitään, mutta ei tarvitsekaan, tämä on tarkoitettu rauhoittumista varten Nighty night Bedtime Story 8. Mouse Timer "Koitapa pukea ulkovaatteet ennenkuin hiiri on syönyt kaikki omenat." Tämä on ilmainen lasten ajastinsovellus. Näitä on muitakin, kokeilin itse Google play -kaupan Mouse Timeria meidän 3 vuotiaalle. "Koitapa pukea ulkovaatteet ennen kun hiiri on syönyt kaikki omenat!" Sovelluksessa valitaan haluttu aika minuutteina ja sitten annetaan lapselle tehtävä joka pitää saada tehtyä ennen hiirtä. Hiiri syö yhden omenan/ 10 sekuntia ja lopuksi ajastin pärisee. Ensin ajattelin, että kuulostaa aika kamalalta, pitääkö nyt jo lapsenkin oppia siihen hektiseen oravanpyörään missä aikuiset juoksevat ja jossa mikään tehokkuus ja nopeus ei tunnu riittävän. Olin väärässä; tämä sovellus ei stressaa lasta negatiivisella tavalla vaan kyse onkin lapselle hauskasta, lyhytkestoisesta leikistä. "Hiiri -pelistä" on ollut myös hyötyä kun päikkärit ei meinaa onnistua. Sohvi ei aina nuku päikkäreitä, mutta on päiviä jolloin Sohvi todella vielä tarvitsee kunnon tirsuja. Väsyraivoavan uhmiksen nukuttaminen ei ole helppoa. Annoin kerran hänelle luvan katsoa hiiri-peliä 10 minuuttia ja jos hän ei nukahda niin saa mennä leikkimään. Laitoin päälle 60 minuuttin omenat ja Sohvi nukahti jo 5 minuutin kohdalla. Hyvää +auttaa käytännön arjen sujumisessa +hauska ja lapsi innostuu +muuttaa stressaavat tai kireät tilanteet hauskoiksi Huonoa -jään kuitenkin pohtimaan voiko liikaa käytettynä tästä olla jotain haittaa? Ehkäpä peleissä niinkuin monissa muissakin asioissa kohtuus ja kultainen keskitie on paras.

  • Milloin on hyvä aika laittaa lapsi päiväkotiin?

    Tämä on asia, jota monilla ei ole mahdollisuutta harkita. Lapsi laitetaan päiväkotiin heti kun äitiysraha loppuu eli 9kk paikkeilla, koska on pakko palata töihin, että saisi rahat riittämään. Olen jo raskausaikana haaveillut ja suunnitellut, että Sohvi laitetaan päiväkotiin vasta 3 vuotiaana. Mieheni on ollut samoilla linjoilla. Pääajatuksena on ollut se, että lapsi osaisi puhua ennen kuin menee päiväkotiin, jotta hän pystyy sitten itse kertomaan päivän tapahtumista. Kuitenkin, taloustilanteemme on ollut tiukka ja miehen työtilanne on ollut vaakalaudalla. Olemme joutuneetkin joka vuosi pohtimaan ja varautumaan uudelleen siihen, että Sohvi pitää laittaa hoitoon. Kun Sohvi lähestyi 1 ikävuotta oli taloustilanteemme kuralla, auto alkoi hajota käsiin ja miehen pätkätyö uhkasi loppua. Tässä kohtaa meillä kävi tuuri, sillä mies sai pienen yllätysperinnön. Tämän rahan avulla saimme auton taas korjattua ja tilanteen vakautettua. Pian sen jälkeen mies sai kuitenkin kuulla, että insinöörin pätkätyösopimusta ei tulla enää jatkamaan. Tämä saatiin tietää 6 kk ennen sopparin loppumista. Koska mies oli ollut työttömänä ennenkin, toiveet uuden työn löytymisestä olivat matalalla. Odotuksia ei ollut. Joten jälleen kerran tilanne näytti siltä, että Sohvin täyttäessä 2 v oli edessä päiväkodin aloitus ja äiteen paluu sorvin ääreen. Mutta ihme ja kumma, mies saikin kaikkien odotusten vastaisesti uuden työpaikan heti ja teki hetken osittain näitä kahta työtä yhtaikaa. Ja vasta silloin pystyimme huokaista, kyllä, Sohvi saa olla kotona 3 vuotiaaksi asti ihan niinkuin olimme alussa toivoneet. Eli kotihoito ei ole ollut meidän kohdalla itsestäänselvä asia. Ja nyt viimiset 6kk voin olla varma, että Sohvi on vielä kotona. On monia syitä laittaa lapsi päivähoitoon ja nykytrendi on se, että harva enää pitää lasta kotona kolmea vuotta. Vaikka perheeseen tulisi uusi vauva, laitetaan vanhempi sisarus tässä kohtaa usein jo ainakin osittaiseen päivähoitoon. Ja sehän on järkevää oman jaksamisen kannalta. Mielummin on päivisin hyvä ja jaksava äiti yhdelle lapselle, kuin väsynyt äkäpussi kahdelle. Iltaisin on sitten paremmin voimia viettää laatuaikaa tämän päivähoidossa olevan kanssa. Joskus äiti ei kertakaikkiaan jaksa edes yhtä lasta tai lapsen kanssa tulee eteen ahdistavia ongelmia ja silloin lapsi laitetaan päivähoitoon, jotta äiti pääsee ahdistavasta tilanteesta takaisin työelämään. Tämä on kuitenkin sellainen tabu, että monet mielummin sanovat, että palaavat työelämään koska rahat eivät riitä. Silloin he saavat ymmärtävää nyökyttelyä vastauksena. Jos kertoo, että lapsi menee päivähoitoon koska "en vaan jaksa sitä takkuamista enää", niin asia herättää silloin ainakin jatkokysymyksiä kuulijoissa. Itse näen asian nimenomaan niin, että äiti tietää parhaiten omat voimansa ja sen hetkiset kykynsä ja valitessaan itselleen parhaan vaihtoehdon, hän valitsee myös lapselle parhaan vaihtoehdon. Parempihan lapsen on välillä olla päivähoidossa, kun ahdistuneen, tuskastuneen ja negatiivisen äidin kanssa neljän seinän sisällä 24h. On hienoa, kun äiti tunnistaa omat jaksamisen rajansa, sen sijaan, että yrittää sinnitellä kotona ja tehdä niinkuin häneltä odotetaan. Tosin nykyäänhän ainakin yhteiskunta odottaa ja toivoo juuri sitä, että äiti menisi mahdollisimman pian takaisin työelämään yhteiskunnalle veroja tuottavaksi työntekijäksi. Omaa päätäni aina välillä sekoittaa tämä suorituskeskeinen yhteiskuntamalli, jossa kaikki pitäisi saavuttaa ja oppia koko ajan nopeammin ja tehokkaammin. Muistan haksahtaneeni ajattelemaan Sohvin ollessa 1 v, että mitä minä osaan tarjota hänelle? Eihän minulla ole mitään koulutusta varhaiskasvatukseen? Päiväkodissa Sohvi oppisi valtavasti asioita. Ja tämähän on totta, kun lukee blogeja, joissa lapsi on laitettu päiväkotiin 1 tai 2 vuotiaana. Heti on oppinut syömään itse ja pian jo potalle ja riisumaan itse vaatteensa yms. yms. Ja tämähän on loogista. Lapsella on paljon vaikutteita ympärillään, mistä ottaa mallia joka päivä. Ihan toinen asia on, miksi meidän pitäisi hoputtaa lapsia oppimaan näitä asioita. Kun kaikki ne kuitenkin oppii omassa tahdissa. Tutkimuksissakin on todettu, että päiväkodissa olevat pärjäävät paremmin neuvolan testeissä kun kotihoidossa olevat. Erot kuitenkin häviävät kouluikään mennessä, joten tulos on plusmiinus nolla. Ja palatakseni tähän ajatukseen, että mitä minulla on annettavaa 1 vuotiaalleni. No turvaa ja rakkautta, ei sen ikäinen muuta kaipaa. Väitän, että tärkeämpää kuin se, että äiti opettaisi 1 vuotiaalle uusia taitoja, on se läsnäolo. Se että pystyy antamaan lapselle turvallisen ja rakkaudentäyteisen ilmapiirin, niin että äidin sylistä voi rauhassa lähteä tutkimaan maailmaa. Olen kysellyt tuttaviltani ja ystäviltäni, milloin on paras aika laittaa lapsi päiväkotiin? On mielenkiintoista huomata, että kun juttelen aiheesta kaupunkilaistuttavieni kanssa, he ovat sillä kannalla, että pitäähän lapsen saada varhaiskasvatusta ja usein 2 vuotta koetaan hyväksi iäksi laittaa lapsi viimeistään päiväkotiin. Kun juttelen aiheesta täällä maalla asuvien ihmisten kanssa, ihmetellään, että enkö hoidakaan lasta kotona, kunnes se menee kouluun? Uskallan väittää, että kaupungissa asuvalle ei tulisi mieleenkään pitää lasta kotona 7 vuotiaaksi asti. Tässä ehkä näkyy se, että maaseudulla eletään monin paikoin vielä menneessä ja joskus se on erilaista ja virkistävää kun taas välillä jotkin asiat ovat vähän kuin tuulahdus menneisyydestä. Tietysti voi olla oikeasti monia hyviä syitä ja tilanteita pitää lapsi kotona kunnes hän menee kouluun, mutta Sohvin kohdalla asia ei näin ole. Yksi selkeä syy on, että Sohvilla ei ole sisaruksia, eikä leikkikavereitakaan tässä lähikilometrien säteellä. Kotiäitiyteen sopeutuminen ei ole ollut omalla kohdallani ihan helppoa. On ollut hämmentävää huomata, että vaikka olen hyvin itsenäinen nainen ja elämme tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, niin lapsen saaminen keikauttaa perheen sisäisen tasa-arvon jonnekin 1100- luvulle. Tai ameriikan mantereelle, missä kotiäitiys ja miehen päävastuu taloudesta on luonnollinen asia. Minulle ei ole ollut helppoa huomata, että koska en ollut kerännyt tililleni kymmeniä tuhansia euroja ennen lapsen syntymää, siirtyy talouden päävastuu miehelleni. Minä saan n. 300e kotihoidon tukea ja reilun 100 e lapsilisää eli 400 e /kk. Sillä ei enää lyhennetä velkaa, eikä käydä ruoka-kaupassa joka viikko. Sillä ei makseta enää sähkölaskuja tai kiinteistöveroja. Ja sillä ei todellakaan makseta auton korjauskuluja. Sillä ostetaan lapselle vaatteita, tarvikkeita ja ruokaa, sekä bensaa autoon, jotta pääsemme välillä kotoa pois. Tilanne on alentava. Ymmärrän, että tässä kohtaa moni nainen haluaa säilyttää omanarvontuntonsa ja palata työelämään, jottei kokisi olevansa miehensä elätettävänä. Olen jotenkin ohuesti pystynyt sopeutumaan tilanteeseen, kun muistutan itseäni jatkuvasti siitä, että tämä lapsi on meidän yhteinen, ja mieskin haluaa, että lapsi on kotihoidossa, kunnes täyttää kolme. Silti tunnustan, että tähän on ollut todella vaikea sopeutua. Koska kuitenkin teoreettisesti, se kenellä on raha, sillä on myös valta. Raha on aiheuttanut pahimpia riitoja meillä nyt viime vuosien aikana, vaikka ei sen avulla ole valtaa käytetty meidän perheessä, mutta teoriassa, näinhän se on. Ja jos vaikka päätyisimme eroon, minulla ei olisi varaa vuokra-asunnon vuokravakuuteen. Eikä minulla olisi edes ehjää autoa, millä ajaa lapseni kanssa pois. Kotihoito asettaa naisen edelleen todella epätasa-arvoiseen asemaan. Meidän taloustilanne on nyt helpottamaan päin, eikä ole eroasiat mitenkään tapetilla, mutta pahimpien riitojen aikaan on teoriassa tullut asia läpikäytyä mielessä. Vaikka Sohvi saa nyt 3 vuotiaaksi asti olla kotona, en kiellä etteikö oikeasti olisi ollut lukuisia hetkiä, kun olen harkinnut päiväkotiin laittamista. Kun Sohvi oli vielä vauva, kaipasin työelämään. Tuntui että päivät koostuivat vain sohvalla istumisesta, syömisestä, vauvan huudosta ja nukkumisesta. Todella, todella kaipasin töihin takaisin. Vauva-arki tuntui niin haastavalta, että olisin kaivannut sitä onnistumisen tunnetta, minkä sain töissä ollessa. Sitten on ollut tämä Sohvin uhmaiän voimakas puskeminen päälle. Olen monesti ajatellut, kun päivät ovat pelkkää huutoa, että huutaisiko Sohvi päiväkodissa samanlailla joka asiasta? Tuskinpa, mutta varmaan kaikki illat sitten kotona kiukuttelisi turvalliselle aikuiselle? Olen myös ajatellut, silloin kun Sohvin puhe ei ollut lähtenyt käyntiin, että oppisiko Sohvi puhumaan nopeammin jos laitetaan hänet päiväkotiin. Varmaan oppisi, mutta toisaalta, miksi pitäisi oppia nopeammin puhumaan? Olen myös toistuvasti ollut todella kyllästynyt tähän köyhyydessä elämiseen. En voi varmaan käsittää sitten kun palaan työelämään, että onko minulla oikeasti kaikki tämä raha käytössä? Jatkuvasti pelaan luottokortilla ja kikkailen laskujen kanssa. Toisaalta. Vaikka rahallisesti olen köyhä ja todella kypsä tähän köyhyyteen, niin onhan näihin kotiäidin vuosiin mahtunut valtava määrä käsittämättömän onnellisia hetkiä. Niitä ei voi rahalla ostaa. Ja luulen, että kotiäitiys on kasvattanut minua vanhempana enemmän, kuin jos Sohvi olisi laitettu päiväkotiin kasvamaan. Saunassa aamun polskuttelujen jälkeen lähes tyhjässä uimahallissa. Nyt olemme siinä onnellisessa pisteessä, että Sohvista alkaa nähdä kuinka hyvin hän jo solahtaisi päiväkotiin. Hän on kiinnostunut muista lapsista ja hakee kontaktia. Lyhyet vastavuoroiset leikit onnistuvat jo muiden lasten kanssa. Sohvi on aika rohkea ja Sohvi on oppinut puhumaan. Ja suurin asia on se, että Sohvi on alkanut käskyttämään äiteetä pois. Jos hän vaikka haluaa leikkiä nyt mummun kanssa, niin äiti käsketään pois. Hauskinta oli kun Sohvi komensi minut eräänä päivänä "töihin" ja osoitti tietokonetta. Hän lähtisi iskän kanssa ulos ja äiti jäisi töihin. Äiti oli tästä hyvin kiitollinen, sillä äitillä oli töitä rästissä. Olen saanut tehdä hieman töitä tässä kotihoidon ohella ja hyvin kiitollinen siitä. Se on ollut hyvää vastapainoa kotiäitiydelle ja siitä on saanut kivasti pientä lisärahaa. Ilman tätä mahdollisuutta olisin tuskin kyennyt olemaan kotona kolmea vuotta. Lopulta, jokainen vanhempi tietää itse parhaiten, milloin lapsi tulee laittaa päiväkotiin. Joskus se tapahtuu pakon sanelemana ja joskus tarkasti suunniteltuna. Tärkeintä on, että lapsesta huolehditaan.

äiteentunnustuksia uhmaikä
Äiteen tunnustuksia on huumorilla höystettyjä poimintoja uhmaikäsen Sohvin ja uusavuttoman äiteen kasvusta ihmisinä.
aiteen tunnustuksia uhmaikä
bottom of page