Taas ahdistaa lujaa - Kun ahdistus ottaa vallan, mistä apua?

Muistan kun hain Sohvin tiistaina päiväkodista ja hänen vaatteensa olivat tosi likaiset, siis sisävaatteet, eikä ihan sellasta tavallista ruokalistaa, vaan näytti enemmänkin siltä kuin joku olisi oksentanut hänen päällensä. Niskasta roikkui myös irtonainen hiustupsu. Kun Sohvi näki minut hän alkoi itkeä. Sohvi näytti aivan kaltoinkohdellulta likaisissa vaatteissa hiustupsu irti ja itkiessään siinä ovensuussa. Vaikka tiedän, ettei häntä ole kaltoinkohdeltu ja Sohvi oli tykännyt päivästä ja itki koska halusi vielä jäädä leikkimään, en varmaan pystynyt täysin piilottamaan Sohvilta kauhun tunnettani. Kehoni oli ehtinyt jo reagoida näkemäänsä ja tempaisi minut heti aikamatkalle menneisyyteen, omaan lapsuuteeni. Olin kauhuissani, tai osa minusta oli kauhuissaan ja osa yritti aikuismaisesti vain suoriutua lapsen hakemisesta kotiin. Miten pystyn viemään lapseni tänne joka päivä? Yritin tarrautua siihen ajatukseen, että Sohvi oli itse tykännyt päivästä ja hänellä oli ollut hauskaa. Hiustakku on ehkä syntynyt ulkoillessa ja repeytynyt riisuttaessa vaatteita, sillä Sohvi ei osannut sanoa miten hiukset oli irronneet. Paidan sotkut oli ehkä syntyneet askarteluista, joita he olivat tehneet. Mutta vaikka kuinka järkeilin asiaa, en saanut tunnettani laantumaan, ahdistus oli alkanut.

Niitä kutsutaan triggereiksi. Tapahtumia, jotka tuovat mieleen itselle traumaattisen tapahtuman tai vain ne siihen liittyvät tunteet kehossa. Triggeri voi olla asia minkä näkee tai kuulee, se voi olla haju, se voi olla tunnelma, se voi olla haarukan tippuminen lattialle tai oven paukahdus. Triggeri vie mielen ja tunteet hälytystilaan menneisyyteen ja silloin on vaikea tajuta itse, että juuri nyt ei tapahdu mitään vakavaa. Ne ovat vain tunnemuistoja menneisyydestä. Vaikka ei osaisi edes palauttaa mieleen tilannetta missä ne ovat syntyneet, keho muistaa kyllä. Silloin pitää tarrautua nykyhetken faktoihin: Sohvi itkee koska ei haluaisi vielä lähteä päiväkodista. Sohvilla on ollut kiva päivä.

Silti itseä ahdistaa.

Minulle on sattunut elämäni aikana vaikeita asioita. Joku on joskus sanonut, että aikuisuus on lapsuudesta selviytymistä ja siltä se on minun kohdallani usein tuntunut. Terapian avulla olen oppinut paljon tärkeitä asioita itsestäni ja saanut työkaluja, joiden avulla selviän elämän haasteista. Minulla on tunne, että selviän mistä tahansa. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö vaikeita, läpitunkevia tunteita kuten ahdistusta, olisi aina välillä ja sen työstämiseen menee aina aikansa.  Olen oppinut terapiassa erilaisia keinoja, joilla olo helpottuu sen verran, että pystyn ajattelemaan selkeästi. Joskus ahdistus voi olla sietämättömän vaikea tunne, joskus se lymyilee laimeampana koko kehossa. Ahdistus on viesti ja se kertoo että mieli tarvitsee nyt apua minulta itseltäni. Minun pitää vaan selvittää, mitä se tunne kertoo menneisyydestäni ja mitä nykyisyydestä

Ahdistusta ei kannata juosta pakoon

Kehon hälytystila saa ihmisen helposti pakenemaan joko fyysisesti vaikkapa juoksemalla tai vaikka muuttamalla useasti. Joskus jatkuva ahdistus saa vaihtamaan jatkuvasti työpaikkaa tai esim. täyttämään kalenterin kaikella mahdollisella. Joskus ahdistusta paetaan ottamalla tunteesta timeout pakenemalla päihteisiin tai peliriippuvuuteen, mutta ahdistus helpottaa kuitenkin vain hetkeksi. Kaikki nämä edellä mainitut asiat ovat kuin laastareita mätäpaiseen päälle. Ahdistus palaa aina uudelleen ja voimakkaampana, kunnes sitä alkaa käsitellä. Valitettavasti alkoholi on paljon halvempaa kuin terapia ja on totta, että avun hakemiseen tarvitaan enemmän rohkeutta kuin korkin avaamiseen. Silti suosittelen lämpimästi terapiaan hakeutumista, jos voimakas ahdistus häiritsee elämääsi.

Hakeudun usein rauhalliseen paikkaan kun on tarve ratkoa asioita

Kun minulla on jotain raskasta mielenpäällä, hakeudun usein paikkaan, jossa on helppo ajatella. Ulos luontoon metsän poluille, yksin muutaman tunnin automatkalle, mökille, kalastamaan, saunaan, viinilasin ääreen nojatuoliin, sitten kun lapsi on saatu nukkumaan jne. Jos ei suo itselle tätä omaa aikaa, ei ahdistukseen saa helpotusta. Niin kauan kun pakenee ahdistusta tai työntää sitä pois, se seuraa aina takaraivossa odottamassa. Ja sillä on tapana ajan kanssa vahvistua, kunnes sen huuto kuullaan. Joskus ahdistavasta tunteesta keskustelu kumppanin tai ystävän kanssa voi helpottaa oloa hetkessä.

Roolin vaihtaminen helpottaa tunteen purkua

Toisinaan ahdistus on hyvin epämääräistä, ja on todella vaikea saada otetta siitä, mikä aiheuttaa ahdistusta. Tähän auttaa minulla utelias asenne tunnetta kohtaan. Jo pelkkä ahdistuksen lempeä hyväksyminen helpottaa oloa vähän. Tunne laimenee, kun "se" huomaa, että sitä ei työnnetä pois koko ajan. Utelias ja avoin mieli omaa oloa ja tunteita kohtaan on hyvä alku. Tämän jälkeen näkökulman/roolin vaihto voi auttaa:

 Ahdistukseen liittyy usein jokin pelko. Koita selvittää pahin pelkosi silloin kun ahdistaa. Joskus tarvitaan kysymysten ketju, jotta ydinpelko selviää. Esim. Pelkään mennä töihin. (mitä pelkäät tapahtuvan jos menet töihin?) Pelkään etten osaa. (Mitä jos pelkosi käy toteen, mitä pelkäät että tapahtuu?) Pelkään että saan potkut. Usein ydinpelko liittyy hylkäämiseen tai siihen ettei tule nähdyksi/kuulluksi. Vaihda roolia mielessäsi ja kuvittele miten neuvoisit ystävääsi, jos hän kertoisi sinulle tästä pelosta?

Ahdistus johtuu usein sisällä vellovasta ristiriidasta. Kaksi vastakkaista tunnetta repivät ihmistä kahteen suuntaan. Yllättävän usein ahdistus liittyy itselläni siihen, että en uskalla puolustaa itseään ja omia tarpeitani, sillä pelkään että joku pettyy, loukkaantuu tai lakkaa rakastamasta. Lapsen saamisen jälkeen minusta on tullut kyllä huomattavasti itsekkäämpi ihminen, uskoisin kuitenkin että lähinnä hyvällä/terveellä tavalla. Omaa aikaa ja resursseja on nyt niin vähän, että osaan asettaa itseni ja perheeni helpommin etusijalle. Kun resursseja (aikaa, rahaa, unta, voimia) on enemmän voin taas järjestää jotain kivaa ystäville tai sukulaisille.

Viha, ahdistus

Näihin auttaa: Usein pelkkä voimakkaan tunteen nimeäminen ja salliminen lievittää jo vähän tunnetta. "Minä saan olla valtavan vihainen!" (kunhan en satuta itseä tai muita). "Olen valtavan ahdistunut ja se tarkoittaa että minun pitää nyt keskittyä itseeni. Keskityn nyt vain hengittämiseen." Otan omaa tilaa/hakeudun tilaan jossa on helpompi hengittää, esim. wc:hen lukitun oven taakse tai ulos pihalle. Liikkuminen, musiikki, rauhoittavan tuoksun haistelu (tuoksusaippua, tervasaippua...) lempikuvien selailu kännykästä esim. maisema tai lemmikin hassu kuva, voivat auttaa harhauttamaan mieltä voimakkaasta tunteesta nykyhetkeen. Tämän jälkeen on rauhallisempi olo lähteä selvittämään, mitä tunteet yrittävät kertoa ja mistä triggeristä ne kumpuavat.

Pelko, turvattomuus

Näihin auttaa: Kaikki mikä saa minut tuntemaan että olen turvassa ja olen arvokas, auttaa näihin. Kuuma kylpy/suihku, hyvät tuoksut, puhtaat vaatteet, liikkuminen luonnossa, lämpö, puhtaus, hyvä laadukas lämmin ateria. Valmista lemppariruokaasi, harhauta ajatukset musiikilla tai soittamalla ystävälle, lähde käymään lempipaikassasi. Halaa pehmolelua, tyynyä tai toista ihmistä. Muista että olet arvokas! Joten pidä huolta itsestäsi.

Suru, pettymys

Näihin auttaa: Usein pelkkä voimakkaan tunteen nimeäminen ja salliminen lievittää jo vähän tunnetta. "Minulla on oikeus olla pettynyt ja surullinen!"  Riippuen asian suuruudesta surun tai pettymyksen työstäminen vie aikansa. "En saanut hakemaani työpaikkaa. Olenko huono? Olen pettynyt, mutta tiedän että olen silti arvokas. Olen varma, että minulle on parempi työpaikka jossain muualla. Saattoihan olla, että minulla kävikin tuuri ja hakemassani työpaikassa olisi ollut vaikka karmea pomo!"

Häpeän tunne, syyllisyys, arvottomuus

Näihin auttaa: Kun et tunne häpeää, kirjoita lapuille/kännykkään valmiiksi muistoja hetkistä, joissa olet onnistunut ja ollut ylpeä itsestäsi/saanut positiivista palautetta. Onnistumiset voivat olla suurempia tai pienempiä. Lue niitä, kun häpeän tunne yllättää. Paperilta voit lukea faktoja, sillä mielesi tuottaa helposti oletuksia, kaikuja menneisyydestä, joilla ei ole mitään tekemistä nykyhetken kanssa. Esim. "Olen laiska." Mutta kun lunttaat lapulta näet mitä olet saavuttanut, esim. "Kokosin 1000 palan palapelin viime jouluna." "Pesin melkein kaikki ikkunat viime kesänä."

Laita ylös myös mistä asioista olet kiitollinen, se saa sinut tajuamaan kuinka arvokas olet. Kiitollisuuden aiheita voi myös kuvata valmiiksi kännykkään omaan kansioon; asuntosi parhaimmillaan, koirasi/kissasi veikeä ilme, lähipuisto syksyn väreissä, lempiruokasi pöydällä, ystävän lähettämä viesti jne. Siivoa yksi huone: Kun ympärillä näkee vain sotkua ja likaisia vaatteita, on joskus vaikea saada itseään tuntemaan itsensä arvokkaaksi. Muista että kaikki ihmiset ovat saman arvoisia. Voit testata tätä: Jos kerran olet sitä mieltä, että muut ihmiset ovat arvokkaita, niin olet sinäkin, koska sinä olet yksi heistä. Ja he ovat yhtä arvokkaita kuin sinä. Tutki myös mielesi sinulle syöttämiä väittämiä. Monesti ne eivät pidä paikkaansa ja ne ovatkin vain tunteita menneisyydestä, joilla ei ole enää mitään tekemistä nykyhetken kanssa. Kannattaa opetella tekemään faktantarkistus omille ajatuksille.

Väittämä: "Kukaan ei pidä minusta."

Minusta tuntuu -muoto: "Minusta tuntuu, ettei kukaan pidä minusta".

Fakta: "Ensi viikolla tapaan mummuni lounaalla, hän ehdotti lounasta minulle itse. Väittämä ei siis voi pitää paikkaansa."

Väittämä: "En osaa, en pysty tähän."

Minusta tuntuu -muoto: "Minusta tuntuu, etten osaa ja että en pysty tähän."

Fakta: "Olen tehnyt tämän aiemminkin, osaan tämän./ Kuka tahansa saattaa tehdä virheen. /Yrittämällä uudestaan ja uudestaan opin tämän koko ajan paremmin."

Väittämä: "En uskalla tehdä tätä päätöstä, mitä jos epäonnistun, mitä muutkin ajattelevat?"

Minusta tuntuu -muoto: "Minusta tuntuu, etten uskalla tehdä tätä päätöstä, pelkään epäonnistumista ja olen huolissani siitä mitä muut ajattelevat."

Fakta: "Minulla on oikeus tehdä omaa elämääni koskevat päätökset. Jos epäonnistun, yritän uudestaan tai kokeilen jotain muuta. Kaikki tekevät virheitä ja virheiden avulla oppii. Muutkin ovat tehneet jotain virheitä elämässään, vaikka eivät sitä ikinä myöntäisi."

Esimerkkejä hyvien hetkien listasta häpeän ja arvottomuuden tunteen varalle:

 "- Ystäväni sanoi, että olen hyvä laulamaan/piirtämään/tanssimaan/pelaamaan/kuuntelemaan toisia."

"- Muistan sen juhannuksen, kun sanoin legendaarisen hyvän läpän ja kaikki muistelevat sitä vieläkin. Olen aika hauska tyyppi."

"- Sain vuosi sitten töissä kehuja hyvästä kehitysehdotuksesta pomoltani. Ehdottamani asia otettiin käyttöön."

"- Olen onnistunut, koska minulla on koulutus/tutkinto X. Läpäisin ajotestin, minulla on ajokortti."

"- Jaksoin eilen siivota wc:n ja vein roskat." Jos on kokenut juuri vaikeita aikoja, listassa voi olla hyvinkin yksinkertaisia asioita, tärkeintä on, että muistoon liittyy hyvä tunne.

Kiitollisuus

Kiitollisuus on voimavara. Se pysäyttää tajuamaan, että juuri nyt asiat eivät ole niin huonosti, kuin miltä tuntuu. Tai vaikka kohtaisi vaikeita asioita, kiitollisuudesta voi löytää usein voimaa selviytyä eteenpäin. Kiitollisuus tuo vakautta elämään, silloinkin kun elämä ei ole vakaa. Mutta tietenkään vaikeita asioita ja varsinkaan vaikeita tunteita ei voi haudata kiitollisuuden alle, vaan ne pitää käsitellä ja kohdata. Kuitenkin terveellinen irtiotto vaikeista tunteista on kun keksii kiitollisuuden aiheita. Silloin kehossa hehkuu lämmin, rakastava, turvallinen tunne.

Joskus jos en meinaa saada unta, yritän keksiä kolme asiaa, joista olen kiitollinen sillä hetkellä. Usein nukahdan jo siinä kohtaa. Jos en vieläkään saa unta, jatkan listaa kunnes nukahdan. Toimii aina.

Esimerkkejä kiitollisuuden aiheista:

"- Olen kiitollinen, että olen elossa. "

"- Olen kiitollinen, että voin itse päättää omista asioistani ja vaikuttaa elämäni suuntaan."

"- Olen kiitollinen, että saan asua näin kauniissa paikassa."

"- Olen kiitollinen että sain lapsen."

"- Olen kiitollinen, että olen terve."

"- Olen kiitollinen, että sain tämän asunnon/työn/vaatteen/ruuan/ystävän."

"- Olen kiitollinen, että minulla on nämä kauniit ja lämpimät villasukat."

Lähteet:

Mielenterveystalo - ahdistuksen omahoito-ohjelma: https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/ahdistuksen-omahoito-ohjelma

Ahdistus ja ahdistuneisuus - ahdistuksen itsehoito https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00188

Healing the fragmented selves of trauma survivors -overcoming internal self-alienation, Janina Fisher

Tunnetaidot vahvistuvat tuntemalla. Täältä apua tunteiden säätelyyn: kokoa itsellesi/lapsellesi tunteiden ensiapuboxi tai rentoutumisboxi

Tässä postissa:

Tunteiden ensiapuboxi (lapsille ja vanhemmille, joilla on jo isommat lapset)

Rentoutumisboxi (erityisesti meille vanhemmille)

Kiukkuleijonan kesytyskori (lapsille)

Etsiessäni apua tunteiden säätelyyn vanhempana , löysin sattumalta HUS:in facebook sivuilta tällaisen tunteiden ensiapuboxin. Tämä ensiapusalkku käy erilaisiin voimakkaisiin tunneryöppyihin. Tunnetaidot vahvistuvat vain tuntemalla ja opettelemalla tunteiden tervettä hallintaa. Tunteitahan ei voi eikä pidä täysin hallita, (ei varsinkaan lakaista maton alle), mutta yliryöpsähdyksiä on hyvä opetella hieman rauhoittamaan niin, että järkevät ajatukset saavat myös tilaa pään sisällä.

Tämä boxi on suunniteltu lapsille, nuorille ja nuorille aikuisille, mutta me paatuneet vanhemmatkin joskus hyötyisimme varmasti ainakin jonkinlaisesta rentoutumisboxista kun arki kuormittaa. Ainoa syy miksi tämä ei ehkä toimi useimmille vanhemmille on se, ettei pienten lasten vanhemmilla useinkaan ole aikaa/mahdollisuuksia mennä tonkimaan rauhoittumisboxia, kun raivokas uhmaikäinen huutaa ja heittelee tavaroita. Helpoin ja nopein vanhemmille tarkoitettu tunteiden rauhoituskeino on itselle ollutkin pinnanpidennys suunnitelma. Mutta kun lapsi kasvaa niin että osaa itse hakeutua oman boxin äärelle niin sitten vanhempikin voisi riitatilanteessa hakeutua oman boxinsa ääreen ja kummankin rauhoituttua voisi sitten keskustella riitatilanteesta yhdessä rauhassa.

Ensiapulaukun sisällön avulla suurimmista tunnekuohuista ja hankalista olotiloista pääsee hieman seesteisempiin tunnelmiin. Kun tunne rauhoittuu, kykenee tarkemmin miettimään mikä sai minussa aikaan näin voimakkaan tunteen? Mitä voisin jatkossa tehdä jos sama asia toistuu? Ehkä näitä boxeja voisi käyttää vuoronperään. Aluksi tunteiden ensiapuboxi ja kun on vähän rauhoittunut niin sitten voi avata rentoutumisboxin ja miettiä kahvin ja tuoksukynttilän äärellä, että mikäs nyt pipoa kiristää?

Tunteiden ensiapuboxi -kun vihastuttaa, ahdistaa, surettaa tai muuten olo on kurja

Sisältää esim. seuraavia asioita:

1.Stressilelut

Joitakin meistä rauhoittaa jonkun asian pyörittely käsissä. Stressipallo, kuplapeli tai muovailuvaha ovat tähän hyviä vaihtoehtoja.

2.Tarkkuustehtävät

Johonkin tarkkuutta vaativaan keskittyminen voi siedä ajatukset muualle. Esim. sudokut, ristikot, palapelit, kuvien väritys tai kynsien lakkaus voi toimia.

3.Aistikokemukset

Erilaisten aistikokemusten kautta rauhoittuminen on joillekin luontevaa. Tuoksukynttilät, tuoksusaippuan tai hajuveden nuuhkiminen saattaa olla avuksi. Itse olen nuuhkinut suopursun lehtiä ja se tunne vie minut aina mielessäni lapin rauhallisiin tunturimaisemiin. Kuumavesipullo, lämmin suihku, kylpy tai saunominen voi auttaa. Itselleni lämmöllä on lohduttava vaikutus jos vaikka tunnen itseni surulliseksi tai arvottomaksi. Silloin lämmin suihku antaa lohtua ja puhtaus saa tuntemaan itseni taas yhtä arvokkaaksi kuin muutkin. Olen myös kuullut että vaatteiden vaihtaminen eri asuun voi auttaa vaihtamaan tunnetta.

4. Jumppa

Yksi keino saada voimakas tunne laantumaan, on laittaa keho liikkumaan, muuttaa sykettä ja kehon lämpötilaa pienen jumppatuokion avulla.

5. Musiikki

Musiikkiin liittyy muistoja ja ne vaikuttavat mielialaamme herkästi. Vaihda soittolista hankalassa tilanteessa ennalta valitsemaasi hyvän mielen listaan.

6. Tulinen

Tulisen tai kirpeän karkin imeskely saa ajatukset nopeasti muualle.

7. Ajatukset muualle

Lähde kävelylle, soita kaverille, hakeudu seuraan, silitä lemmikkiä, piirrä, askartele, katso eläinvideoita tai laita lempisarjasi pyörimään. Selaa lempikuviasi kännykästä, lempipaikkasi maisema tai lemmikin hassuja ilmeitä. Näistä voi askarrella laput ensiapuboxiin muistuttamaan mikä auttaa juuri sinua.

8. Voimalauseet

Erilaiset miete- ja voimalauseet saattavat antaa tukea vaikeaan tunteeseen. Lauseet voi kirjoittaa lapulle tai tulostaa ja laittaa ensiapuboxiin.

Omat lempparit:

"Kaikki järjestyy."

"Asioilla on tapana järjestyä, ei niinkuin luulet tai silloin kun eniten haluat, mutta lopulta kuitenkin."

"Life isn`t about waiting the storm to pass, its about learning to dance in the rain."

Nämä keinot on tarkoitettu ensiavuksi. Voimakkaimman tunteen laannuttua on tunteita syytä kuitenkin silloin tällöin käsitellä perusteellisemmin. Mikä herätti minussa näin voimakkaan tunteen? Voisiko asiaan löytyä jatkossa ratkaisu? Voisiko siitä jutella jonkun kanssa?

Rentoutumisboxi vanhemmille

Inspiroiduin tuosta ensiapuboxista ja suunnittelin tähän oman rentoutumisboxin. Kuvassa olevan boxin kokosin nyt ihan itseäni ja meitä varttuneempaa väestöä ajatellen, lapsi kokoaa omanlaisensa rentoutumisboxin. Jokaisella on boxissa niitä omia lemppariasioita. Boxiin tulee siis kaikenlaisia rentouttavia asioita tai muistutuksia rentouttavasta tekemisestä. Tämähän olisi hyvä avata aina haastavien hetkien päätteeksi, jos vanhempi vaan saa sitä ihanaa elvyttävää omaa aikaa. Sitten voikin miettiä kahvin ja tuoksukynttilän äärellä, että mikä sitä pipoa oikein tänään(kin) kiristää? Jos tätä boxia availee ihan säännöllisesti, niin todennäköisesti tarvitsee vähemmän tuota tunteiden ensiapuboxia käyttää. Tietysti vaatii oman aikansa ja vaivansa hankkia pieni laatikko ja täyttää se lemppariasioilla, mutta itselle riittää ainakin nyt että boxi on piirrettynä. Voin sitten kännykästä vilkuilla boxia kun on omaa aikaa luvassa ja haaveilla mitä ihanan rentouttavaa tekisin.

Tähän boxiin voi laittaa esim.

-lemppariäänikirjojen lista, hyviä sarjoja ja leffoja -lista

-tuoksusaippuaa, tuoksukynttilän

-kuvan lempipaikasta/ mukavan matka- tai lomamuiston

-kiitollisuus listan "olen kiitollinen siitä että olen terve ja sain lapsen, olen kiitollinen tästä talosta, talon vieressä olevasta koivumetsästä ja siitä että saan nyt kunnolla omaa aikaa"

-villasukat

-aikuisten värityskuvia ja kyniä, sudokuja, ristikoita

-nappikuulokkeet

-kahvia, tummaa suklaata, lempikuppi

-kutimet ja villalankaa

Kiukkuleijonan kesytyskori lapsille

Leijonan kesytyskorin tarkemmat ohjeet löytyvät kirjasta Aada ja kiukkuleijona, mutta ne ovat samantapaisia kuin tunteiden ensiapuboxissa. Suurin ero on, että leijonan kesytyskori on tarkoitettu vain kiukun tunteeseen. Kirjan idea on, että kiukku on kuin pieni leijona taskussamme ja joskus se kasvaa hurjan suureksi. Silloin otetaan esiin leijonan kesytyskori, jonka avulla kiukkua voidaan purkaa turvallisesti pienemmäksi, ilman että vahingoitetaan muita tai itseä.

Kiukkuleijonan kesytyskori

-paperia revittäväksi

-vastamelukuulokkeet tai musiikkikuulokkeet

-stressipallo

-värikyniä ja paperia

Luitko jo: Pinnan pidennyssuunnitelma vanhemmalle

Lähteet:

HUS Lastenpsykiatria facebook-julkaisu 5.6.2024 (Tunne -ensiapuboksi)

Aada ja kiukkuleijona -kirja; Riikka Riihonan, Kaisla Suokas

Kun uhmaikä jatkuu, jatkuu ja jatkuu...

Niin siis kauanko tätä vielä kestää?

Kaikki alkoi jo 1v 8kk iässä kun taapero alkoi lyömään tai uhkaili puremisella, kun hänen mielipiteitään ei nähty. Oli pään lyömistä lattiaan kun tahtoa ei saanut läpi. Pinnasängystä kiivettiin helposti ylitse ja nukahtaminen oli uusissa ongelmissa. Asiaa ei yhtään helpottanut se ettei taapero puhunut joten yhteistä kieltä asioiden selvittämiseen ei ollut. Lopulta tuli ihana seesteinen hetki juuri ennen 2v ikää.. kunnes sitten pamahtikin uhmaikä täysillä päälle siinä heti 2 v jälkeen.

Kun vertaan aikaa nyt (Sohvi on 3v) ja silloin uhman alussa, niin okei, julkisia itkupotkuraivareita ei enää ole ollut, luojan kiitos. Ei ole tarvinnut jännittää tai perua menoja uhmiksen mielentilan mukaan. Ja nyt kun kaikki hampaatkin ovat puhjenneet, niin ei ole enää sitä särkykiukkuakaan. Joten kyllä, olen kiitollinen että olemme päässeet tähän pisteeseen, jossa moni asia on helpottanut ja ehkä ratkaisevana tekijänä on ollut se, kun Sohvi oppi puhumaan. Nyt asioista ja tunteista on voitu keskustella paremmin. Kuitenkin on päiviä, kun mietin, että kauanko tämä uhmaikä oikeen jatkuu? Eikö tätä ole kärsitty jo ihan tarpeeksi. Ihan tosi. Joinain päivinä uhmiksemme tunteet käyvät edelleen niin herkillä, että hän loukkaantuu hyvin pienistä asioista, koko päivän. Siis äidin mielestä pienistä asioista. Jos sanon jonkin asian liian jämäkästi tai käskevästi hän alkaa pienesti nyyhkyttää ja sitten purskahtaa lohduttomaan itkuun. Otan hänet syliin ja lohdutan, selitän, "kun me myöhästytään kohta", "kun äitiä väsyttää", "kun tulee iso sotku". Eli ne tyypilliset tilanteet, joissa äidin ääni alkaa tiukentua. Tulee pakostakin mieleen, olenko kasvattanut lapsestani liian herkän. Onko se edes mahdollista? Eikö herkkyys ole synnynnäistä ja kovuus se suojamuuri joka herkkyyden ympärille rakennetaan. Vaikka juuri tätähän halusin, että hän uskaltaisi aina näyttää tunteensa ja ilmaista, jos tulee loukatuksi tai joku on epäkunnioittava häntä kohtaan. Että hän ei tukahduttaisi ja kerryttäisi sisälleen kaikkea sitä paskaa, mitä maailma pakostakin lykkää eteen. Ja jos hän ei reagoisi noin voimakkaasti niin enhän tajuaisi itsekään kuinka olen ärjähtänyt jostain asiasta, jonka olisi voinut sanoa ihan nätistikin. Ja haluan olla lastani kohtaan kunnioittava, jotta hän lopulta keräisi elämänsä varrelta lähelleen niitä ihmisiä, jotka ovat mukavia ja kunnioittavia. Monestihan sitä kerääntyy ympärille niitä samantyyppisiä ihmisiä joiden kanssa on lapsuutensa viettänyt, koska on tottunut itse juuri tietynlaiseen tunneilmastoon. Oli se sitten sellainen, jossa huudetaan ja raivotaan ja tavarat lentelee tai sellainen, jossa mökötetään maailman tappiin asti, eikä koskaan puhuta asioita halki. Toivoisin, että meidän perheen ilmapiiri olisi sellainen, ettei kenenkään tarvitsisi varoa suututtamasta ketään eikä kenenkään tarvitse kävellä kuin lasinpalasilla. Että virheiden tekeminen ei olisi maailmanloppu ja että lapsi saisi meluta, nauraa, itkeä ja huutaa, olla lapsi. Että olisi halveksunnan, paheksunnan, virheiden kyttäyksen ja moittimisen sijaan, kunnioitusta, edes yritystä ymmärtää toisia ja kannustusta. Koska mehän ollaan samassa veneessä. Mistä me saadaan tukea ja voimaa, jos ei meidän omasta perheestä. Joten, kyllä, hän saa olla herkkä. Hänen täytyy olla herkkä, jotta me paatuneet aikuisetkin ymmärretään olla herkempiä.

Mutta silti, ihan tosi. Koska tämä loppuu? Koska olen jotenkin itse ajatellut, että päiväkodin aloitus voisi tehdä hyvää. Sohvi saisi tavallaan "oman elämän" eikä olisi niin riippuvainen meidän aikuisten tunneilmastosta. Hänellä olisi muutakin elämää ja paljon muitakin ihmisiä elämässä. Voin olla tässä ihan hakoteillä, mutta jos peilaan asiaa aikuisen ihmisen elämään niin on ihan tervettä, että kaikilla olisi jotain perheen ulkopuolista elämää. Joku jonka kanssa vaihtaa ajatuksia, viettää mukavaa aikaa ja pitää hauskaa. Jää nähtäväksi pitääkö teoriani paikkansa, vai puretaanko päiväkodin ikävät tapahtumat iltaisin itkuhuutona kotona? Todella toivon, että niin ei käy, vaan päiväkodista saisi useimpina päivänä sellaista positiivista energiaa, "Sohvi osaa itse" ja "oppii uusia taitoja" ,"tapaa kivoja kavereita" -tyyppistä energiaa. Pienen googlauksen jälkeen, saatan ollakin oikeilla jäljillä, koska päiväkodin aloitus, jos mikä on itsenäiseksi, äidistä erilliseksi ihmiseksi opettelua ja niinhän tapahtuu, kun Sohvi saa päiväkodissa touhata aivan omiaan ilman äidin valvovaa silmää.

Uhmaiän pituuteen ei google anna paljon lohdun sanaa. Sen kesto vaihtelee ja useimmilla on ohi 4-5 vuoden paikkeilla. Siis vielä 2 vuotta tätä!!! Mutta kaiken järjen mukaan, kun uhmaiän tarkoitus on täyttynyt, eli lapsi on kasvanut erilliseksi omaksi itsekseen niin uhmaikä lakkaa. Ja uhmaikä voi lakata äkillisestikin MLL sivujen mukaan. Keskustelupalstojen perusteella taas lapsen uhma jatkuu enemmän ja vähemmän sinne murrosiän jälkeiseen aikaan, että välillä tulee mukavia suvantovaiheita ja sitten taas harataan vastaan joka asiassa. Tavallaan tämä kuulostaa loogiselta, koska eihän mikään 3 vuotias ole vielä kauhean itsenäinen ihmisyksilö. Tulee vielä monta vaihetta ennen kuin lapsi on valmis lentämään pesästä.

Ei tähän ole mitään varmaa vastausta. Se voi loppua huomenna tai sitten vain tauota hetkeksi. Se voi jatkua vielä vuosia, mutta varmasti tulee helpompia vaiheita välillä. Se mikä on varmaa, on se, että lapsi on kuin peili. Mitä enemmän jaksan vastata tunnekuohuihin lempeästi ja lohduttaa pettymysten äärellä, sitä enemmän Sohvi oppii näistä tilanteista taitoja selvitä voimakkaista tunteista ja pettymyksistä elämässään.