Paras sovellus 2 vuotiaalle, arviossa 6+2 sovellusta

Paras sovellus 2 vuotiaalle

Ensimmäisen kerran Sohvi on tutustunut n. 1,5 v iässä Pikku Kakkosen pelisovellukseen. Sohvihan ei malttanut millään lopettaa ja lopulta hänet piti itkun kera vierottaa kännykästä. Silloin tuomitsin kaikki pelit liian koukuttavina, mutta myöhemmin kävi ilmi, että Sohvilla on tapana innostua kaikesta uudesta niin, ettei malta lopettaa. Samaan kastiin kuuluivat mm. kylpylässä käynti ja eka kerta HopLopissa. Oli todella vaikea saada Sohvia lähtemään uudesta paikasta. Sama kuvio kuin tämän sovelluksen kanssa. Kuitenkin seuraavilla kerroilla, Sohvi viihtyi pelin parissa 10-15 minuttia ja lopetti itse tai pyydettäessä. Ja ehkä kerran kuukaudessa pyytää pelata ylipäätään jotain peliä. Joten en ole enää huolissani tässä kohtaa koukuttumisesta, vaan olen jopa alkanut pitää pelejä hyödyllisenä. Ne ovat yksi tapa opetella vaivihkaa vaikka värejä, numeroita ja uusia sanoja. Teinkin pienen tutkimuksen sovellusten maailmaan. Tosin tämä postaus on varmasti jo 6kk kuluttua auttamatta vanhentunut, sillä sovelluksia päivitetään niin nopeasti. En nyt osaa sanoa mikä näistä on paras sovellus 2 vuotiaalle, mutta kokeilemalla löydät lapsellesi sopivimman.

Nämä sovellukset löytyvät Google Playstä, eivätkä ne sisällä mainoksia. Joissain on ostoja sovelluksessa, mutta ne ovat lasten ulottumattomissa.

1.Pikku Kakkosen pelisovellus

Tämä on laaja sovellus. Aloitussivulla liikutaan oikealle tai vasemmalle luonnonläheisissä maisemissa ja eteen tulee kaikenlaista interaktiivista tapahtumaa. Tämä on siitä innostavaa, että koskipa sitten melkein mihin tahansa, tapahtuu jokin hauska pieni animaatio. Kun selaa maailmaa eteenpäin, tulee vastaan muistipeliä, tarinatuokioita, jätteidenlajittelua, musiikin mixausta ja kaikkea hauskaa ja opettavaista. Voi valita jääkö pelailemaan muistipeliä vai siirtyykö eteenpäin tutkailemaan mitä muuta on tarjolla. Sohvin lemppari on "raksahommamestari", jossa pupu Neposen ohjeiden mukaan maalataan, sahataan ja ruuvataan rakennustyömaalla. Muita Sohvin suosikkeja ovat muistipeli sekä kohta jossa yhdistetään ohjeen mukaan tietyn värisiä ruoka-aineita herkulliseksi kakuksi. Lopulta kakku syötetään kokkina toimivalle linnulle ja sitten aloitetaan alusta. Pelin sisältä löytyy vielä iso kokoelma pikkupelejä, joista monet ovat Sohville vielä liian vaativia. Yhtä minipeliä on Sohvi kuitenkin useasti pelannut ja se on Reima Räiske. Tunnarissa lauletaan "Hei Reima! Älä räjähdä, me tiedetään miltä susta tuntuu." Peli käsittelee erilasia tunteita. Mikä tekee iloiseksi, mikä ällöttää, mikä pelottaa, mikä vihastuttaa?

Hyvää

+ilmainen

+todella paljon tekemistä

+sopii hyvin jo 2 vuotiaalle, mutta myös isommille löytyy paljon mielekästä puuhaa

+opettavainen, mutta silti luova ja hauska

Huonoa

-värien nimet voisi olla kerrottu ääneen, nyt niitä vain yhdistellään

2.Ensimmäiset sanat (Bimi Boo kids)

Eläinten ja hedelmien nimiä opetellaan suomeksi mm. palapelien ja muistipelien avulla. Aina eläimen kuvaa koskettaessa ääni kertoo eläimen nimen. Bimi Boo kids tyypillisesti tarjoaa muutaman aihepiirin pelin ilmaiseksi ja jos haluaa ostaa kaikki aiheet, se maksaa 5 e. Sohvi olisi ollut kiinnostunut autopalapeleistä, mutta äitee ei tässä vaiheessa lähde ostamaan sovelluksen muita pelejä, kun käyttö on niin vähäistä ja ilmaisia löytyy kuitenkin aikalailla. Ostot ovat lapsille vaikean yhtälön takana, joten ei ole huolta, että lapsi pääsisi tekemään ostoja sovelluksessa. Taustalla soiva musiikki on liian kovalla ja puhujan ääni jää sen jalkoihin. Musiikin saa onneksi mykistettyä pelin asetuksista. Sohvi tykkää palapeleistä, joten tämä oli siinä mielessä mukava peli. Lopulta tuntui kuitenkin, että tämä samaa kaavaa toistava peli oli aika nopeasti nähty.

Samaan Bimi Boo sarjaan kuuluu iso liuta pelejä. Tutustuimme vielä Opettele numeroita peliin ja Pelejä varhaiskasvatukseen. Olisin ollut kiinnostunut pelistä Värejä ja muotoja, sillä Sohvi on keksinyt väreille omia sanojaan. Kuitenkaan tätä väripeliä ei ollut suomennettu/siinä ei puhuttu mitään ja väreihin liittyvät tehtävät olivat lähinnä samojen värien yhdistämistä toisiinsa. Se ei siis ollut sitä mitä hain.

2.1.Opettele numeroita (Bimi Boo kids)

Tästä äitee tykkäsi. Tässä ääni toistaa numeroiden nimiä ja niiden muotoa tehdään tutuksi eri harjoituksilla. Tästäkin kannattaa taustamusiikki mykistää, että kuulee paremmin mitä ääni sanoo. Tämän pelin avulla todella oppii numeroita. Numerot 1-5 ovat ilmaisia ja siitä eteenpäin lukon takana, joten lapsi ei pääse niihin käsiksi. Loput numerot 20 asti maksavat 5 e.

2.2.Pelejä varhaiskasvatukseen (Bimi Boo kids)

Nimi on vähän hämäävä, en tiedä käyttääkö varhaiskasvatus oikeasti tällaisia pelejä. Näissä kyllä lukee että ovat opettajien hyväksymiä (jossain Ameriikassa ainakin). Tämä peli on kuitenkin hieman aiempia houkuttelevampi aiheiltaan. Timanttikaivokseen töihin menossa oleville eläimille jaetaan työvälineitä sen mukaan, montako eläintä vaunussa istuu. Eli opetellaan lukumääriä vaivihkaa. Toisessa pelissä puetaan isolle norsulle ja pienelle liskolle vaatteita eli opetellaan kokoja. Sovelluksessa on myös 3 muuta ilmaista peliä ja loput 10 maksumuurin takana.

Hyvää

+selkeät yksinkertaiset grafiikat

+suomenkielisyys

+oppiminen

Huonoa

-kova taustamusiikki (saa onneksi mykistettyä asetuksista)

-kaikki sovellukset evät vastaa odotuksia/niitä ei ole suomennettu mm. Värejä ja muotoja-pelissä ei ole ääntä joka kertoo mikä väri on kyseessä

5.Toca Boca junior (ruoka)

Tästä pelistä oli saatavilla 1 kk ilmainen kokeilu. Vaikutti siltä, että peli halusi kuitenkin luottokorttitietoni jatkoa varten. En ole mikään tekniikan ihmelapsi, joten kirjautumiskohdassa painoin vain kaikissa kohdissa x ja lopulta päädyin ilmaiseen versioon, jota on kokeiltu nyt jo kuukausien ajan ilmaiseksi, joten ota nyt näistä selvää??

Sain pelistä vinkin epäselväpuhe-sivustolta, jossa oli vinkkejä nirsolle ruokailijalle. Postauksessa vinkattiin, että ruokiin voi tutustua innostavasti myös pelisovelluksilla. Tässä pelissä pääsee valitsemaan jääkaapista mitä haluaa alkaa kokata. Kyseessä on siis kokeileva ja luova keittiö, jossa ei kerrytetä pisteitä tai edetä mihinkään vaan kokeillaan kokkailla kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ruuan laittamiseen on koko keittiö käytössä. Valitun raaka-aineen voi pyöräyttää tehosekoittimessa, paistaa pannulla voissa tai vaikka uppofriteerata. Ruoka maustetaan miten halutaan ja lopulta se tarjoillaan yhdelle kolmesta hahmosta syöttämällä. Hahmot yleensä tykkäävät kokkailun lopputuloksesta, ellei sitten ole mennyt laittamaan ylettömästi mausteita. Hahmot puhuvat keksittyä kieltä, tosin eivät taida tervehdyksen jälkeen muuta kuin hymähdellä tyytyväisenä tai kakoa ällötyksestä, riippuen tarjotun aterian laadusta.

Pelin kuvitus on hieman halloweeniin kallistuva, mutta äänimaailmassa ei ole mitään pelottavaa ja äänet on mukavasti toteutettu. Rasva tirisee pannulla niin että vesi herahtaa kielelle. Tämä peli muistutti äiteelle, että melkein minkä tahansa ruuan voi paistaa voissa pannulla ja siihen lisää vähän suolaa, niin kyllä maistuu!

Sohvi tykkäsi valita ruoka-aineita ja pilkkoa ruokia veitsellä. Sohvi ei kuitenkaan uskaltanutkaan syöttää karvaista otusta, mutta muita hahmoja kyllä.

Hyvää

+vesi herahtaa kielelle tätä pelatessa

+tästä saa lounasinspiraatioita myös vanhempana

+Sohvi tykkäsi erityisesti pilkkoa ja syöttää

+pelataan vanhemman kanssa yhdessä, koska on niin monivaiheinen

Huonoa

-epäselvä aloitus, jossa piti täyttää tietoja itsestään, en edes ymmärtänyt kaikkia kysymyksiä

-ei ollut Sohvin suosikki monivaiheisuuden takia (liian monimutkainen vielä)

6.Myyrän mielikasvikset

Tämä sovellus on ilmainen, eikä sisällä ostoja sovelluksessa. Tässä sovelluksessa tutustutaan eri kasviksiin ja tehdään niihin liittyviä tehtäviä. Tämä on puhuttu suomeksi. Pelin maisemassa näkyy rauhallista metsää, kasvimaata ja myyrän kotia. Äänimaailma on ihanan rauhallinen lintujen kujerrus metsässä. Sohvin lemppari on piirtely osio ja poksautuspeli. Poksautuspelissä ääni kertoo, esimerkiksi että "Poksauta kaikki pitkulaiset", uusia tehtäviä tulee kunnes kaikki vihannekset on poksautettu. Tässä oli äidillekin vähän tuntemattomampia vihanneksia ja täytyi käydä pelin kasvimaalta aina katsomassa että mikäs tämä vihannes olikaan. Siinä mielessä olisi helpompi jos ääni olisi sanonut aina kun vihanneksen poksauttaa, että mikä sen nimi on. Itselle tästä tuli vähän sellainen "paluu koulunpenkille"- fiilis, mutta Sohvi tykkää tästä. Ja tällainen rauhallinen peli sopiikin hyvin 2 vuotiaalle, vaikka monet osiot olivatkin liian haastavia vielä.

Hyvää

+todella rauhallinen, rauhoittava peli

+metsäinen äänimaailma linnun viserryksineen

+kauniisti kuvitettu

+Sohvi tykkäsi erityisesti poksauttelupelistä

+ääni kertoo ohjeet suomeksi

+löytyy hauskoja ryhmätehtäviä (selvästi päiväkotiin tai kouluun)

Huonoa

-kasvisten nimiä ei kerrota, kun niihin koskee, tässä on kuitenkin aikuisellekin paljon tuntematonta, joten nopeuttaisi oppimista jos niiden nimet kerrottaisiin (vihannekset löytyvät kuitenkin kasvimaalta nimettyinä)

-kasvisten kuvat ovat kovin pieniä ja vaikeasti tunnistettavia, isommat yksinkertaistetut kuvat olisivat helpottaneet tunnistamista

7. Nighty night Circus ja Nighty night -bedtime story

Nighty night Circus

Tämän sovelluksen löysin kun etsin riehuvalle lapselleni rauhallista katsottavaa, jotta hän rauhoittuisi ennen nukkumaanmenoa. Löysin ensin sattumalta videon youtubesta, jossa on suloinen ja kauniisti animoitu kertomus siitä kuinka sirkuseläimet menevät yksi kerrallaan nukkumaan. 2 vuotiaani nukahti useamman kerran kesken katsoessaan tätä videoklippiä: Animated bedtime story joka hyvin esittelee sen mistä pelissä on kyse. Lapsi valitsee yhden eläimen asunnon kerrallaan, katselee hetken eläimen puuhailua ja sammuttaa sitten valot eläimeltä joka ryhtyy nukkumaan.

Animaatio ja sovellus ovat englanniksi mutta en koe, että siitä olisi ollut haittaa. Kertojan ääni on ihanan matala. Juoni on kuitenkin selvä ilman tarinan kertojaakin ja hänen äänensä saa klikattua pois sovelluksesta jos haluaa. Maksullinen (n.4e 1.3.2024 ) Nighty night Circus on laadukas ja todella kauniisti animoitu. Äänimaailma on ihanan rauhoittava ritisevästä nuotiosta alkaen, haukotteleviin eläimiin ja lattian narahduksiin.

Nighty night circus

Nighty night Bedtime Story

Saman tekijän ilmaisversio; Nighty night Bedtime story,  on myös kauniisti tehty rauhoittumissovellus. Tämä sovellus on ilmainen ja siinä on sama juoni: lapsi saa käydä sammuttamassa maatilan eläimiltä yksi kerrallaan valot ja katsella niiden hauskaa liikkumista ja nukkumaanmenoa.

Hyvää

+rauhoittaa villiintyneen lapsen juuri sopivasti ennen nukkumaanmenoa

+rauhallinen äänimaailma

+todella kauniisti ja taidolla animoitu

Huonoa

-ei varsinaisesti opeta lapselle mitään, mutta ei tarvitsekaan, tämä on tarkoitettu rauhoittumista varten

Nighty night Bedtime Story

8. Mouse Timer

"Koitapa pukea ulkovaatteet ennenkuin hiiri on syönyt kaikki omenat."

Tämä on ilmainen lasten ajastinsovellus. Näitä on muitakin, kokeilin itse Google play -kaupan Mouse Timeria meidän 3 vuotiaalle. "Koitapa pukea ulkovaatteet ennen kun hiiri on syönyt kaikki omenat!" Sovelluksessa valitaan haluttu aika minuutteina ja sitten annetaan lapselle tehtävä joka pitää saada tehtyä ennen hiirtä. Hiiri syö yhden omenan/ 10 sekuntia ja lopuksi ajastin pärisee. Ensin ajattelin, että kuulostaa aika kamalalta, pitääkö nyt jo lapsenkin oppia siihen hektiseen oravanpyörään missä aikuiset juoksevat ja jossa mikään tehokkuus ja nopeus ei tunnu riittävän. Olin väärässä; tämä sovellus ei stressaa lasta negatiivisella tavalla vaan kyse onkin lapselle hauskasta, lyhytkestoisesta leikistä.

"Hiiri -pelistä" on ollut myös hyötyä kun päikkärit ei meinaa onnistua. Sohvi ei aina nuku päikkäreitä, mutta on päiviä jolloin Sohvi todella vielä tarvitsee kunnon tirsuja. Väsyraivoavan uhmiksen nukuttaminen ei ole helppoa. Annoin kerran hänelle luvan katsoa hiiri-peliä 10 minuuttia ja jos hän ei nukahda niin saa mennä leikkimään. Laitoin päälle 60 minuuttin omenat ja Sohvi nukahti jo 5 minuutin kohdalla.

Hyvää

+auttaa käytännön arjen sujumisessa

+hauska ja lapsi innostuu

+muuttaa stressaavat tai kireät tilanteet hauskoiksi

Huonoa

-jään kuitenkin pohtimaan voiko liikaa käytettynä tästä olla jotain haittaa? Ehkäpä peleissä niinkuin monissa muissakin asioissa kohtuus ja kultainen keskitie on paras.

Taaperon ruutuaika - uhka vai mahdollisuus?

Ruutuajasta puhutaan lähes jokaisessa kontekstissa negatiiviseen sävyyn. Ruutu on kuin paholainen, josta meidän tulisi pitää lapsemme irti niin kauan kuin pystymme. Jään pohtimaan, olemmeko nyt samassa pisteessä kuin aikanaan 1800-luvulla kirjojen yleistyttyä Suomessa. Silloin pelättiin, että lukeminen vie nuorison turmiolle. Pitäisi olla pellolla töissä eikä kirjan äärellä. Lukemisen vaaroista varoiteltiin. Mutta kuinkas onkin kelkka kääntynyt ja nyt lukeminen onkin yleisesti suuressa arvossa.

Näitä kahta keksintöä, kirjaa ja ruutua, yhdistää sama asia; jotain uutta ja mullistavaa on keksitty ja suhtaudumme siihen ennakkoluuloisesti ja peläten. Ennen vanhaan kirjan pelot olivat samanlaiset kuin nykyään ruudun pelot; pelättiin että himolukija kadottaa kosketuksensa yhteisöönsä. Nykyään pelätään, että liikaa ruudun ääressä viihtyvä lapsi ei ole tarpeeksi normaalissa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.

Meillä on aloitettu taaperon ruutuaika n. 1 vuoden ikäisenä youtubesta löytyvillä Pipsa Possun lyhennetyillä minijaksoilla. Ne kestivät n. 1 min/jakso, eli juuri sopivasti että sain Sohvin pysymään paikoillaan, jotta hampaat sai harjattua. Siihen mahtui sopivasti 1-2 jaksoa Pipsaa. Nykyään 2,5 v Sohvi harjaa itse ensin yhden hammaspeikon ja äiti vielä loput, eikä ruutua enää tarvita.

Ruutua on myös käytetty systemaattisesti syöttämisen yhteydessä. Vauvavuoden aikana duplopalikoiden näpräys sai Sohvin pysymään aloillaan, mutta jossain kohtaa, ehkä 1 vuoden tienoilla, on otettu käyttöön piirrettyjen katsominen syöttämisen yhteydessä. Tapa varmasti jumiutui meille siksi, koska Sohvin ruokahalut olivat usein huonot ja haluttiin ruokailuun rento ilmapiiri, jotta edes jotain saisi menemään ja lapsen pysymään pöydässä. Tiedostan kyllä, että ennen on syöty tai oltu syömättä ilman ruutua. Oman lapsuuteni ruokailu oli usein ahdistava tilanne, enkä todellakaan halunnut samaa painostavaa ilmapiiriä meidän pöytään. Tärkeintä oli siis, että ruokailutilanne oli kaikille mukavaa ja sen tämä ruutu mahdollisti. Tällä hetkellä Sohvi syö välillä ilman ruutua ja välillä ruudun kanssa, joten varmaankin elämme nyt murrosvaihetta, kun ruutu alkaa jäädä pois. Ilman ruutua Sohvi pomppii välillä edestakaisin tuolille ja leikkimään, mutta vaikuttaa lopulta syövän ihan ok:sti. Enemmän tämä on äiteen neuroosi; vaikea luopua ruudusta, kun pelkää että Sohvilta jää ruoka täysin syömättä. Sohvihan ruutua harvemmin edes pyytää. Nykyään Sohvin syömättömyys ei ahdista niinkuin ennen. Sohvi voi hyvin ja syö usein seuraavalla aterialla jos edellinen jää syömättä.

Ruutu on ollut meillä myös kiitetty taaperon viihdyttäjä, kun on vaikka koko perhe on kovassa flunssassa, mutta Sohvi jo toipumaan päin. Kun vanhemmat makaavat kuumeisina sohvalla on Sohvi saanut katsoa pari tuntia putkeen Ryhmä Hauta, mutta usein on sitten jo sen jälkeen itse tuonut kännykkää pois, että eiköhän tämä riitä. Olen jo aiemmin kertonut, että tapanani on myös pitää tv:tä päällä taustalla ja valikoida ohjelmaksi jokin rento lifestyle -ohjelma. Näin imaisen rennon tunnelman itseeni ja selviän rauhallisena Sohvin uhmaraivareista. Sohvi ei ole ollut kovin kiinnostunut tv:stä tulevasta sisällöstä, vaan suosii valikoituja piirrettyjä youtubesta tai areenasta.

Tunnustan, että meillä on oltu aika rentoja tämän ruutuajan suhteen ja menty siinä maalaisjärjellä. Välillä ruutua käytetään enemmän, välillä vähemmän. Sohvi ei ole vaikuttanut koukuttuvan siihen, vaan tiedostaa, että on myös tosi kivaa leikkiä/lähteä mummulle/mennä saunaan yms. Jos edessä on siirtymä ruudun ääreltä johonkin puuhaan, sanon: "katso vielä tämä kohta loppuun ja sitten mennään hammaspesulle." Antamalla ennakkovaroituksen ja pari minuuttia aikaa, Sohvi ehtii valmistautua muutokseen ja on myöntyväinen luopumaan kännykästä. Harvoin olen joutunut väkisin ottamaan kännykän pois kädestä ja se onkin ollut pyrkimykseni, että Sohvi sen aina lopulta ojentaa minulle. Meillä katsotaan ruutua päivittäin pätkissä, 1-2 tuntia. Pikku Kakkonen ei juuri kiinnosta. Pikku Kakkosen pelisovelluksesta Sohvi kyllä tykkää, mutta ei kuitenkaan pelaa sitä kuin pari x/kk:ssa ja kyllästyy siihen 10 minuutissa.

Sohvi tykkää myös ihastella emojeita watsapissa ja lähettääkin iskälle aina kryptisiä kuvaviestejä. Iloinen kakkaemoji on suosikki. Myös kuvagalleriaa ja kotivideoita katsellaan yhdessä useasti. Olen käyttänyt ruutua myös estämään taaperoa nukahtamasta autoon jos tulemme jostain aamuaktiviteetista kotiin lounaalle. Näin olen saanut päivärytmin pysymään ennallaan ja elämän sujuvammaksi. Jos on tehty pitkiä automatkoja, on silloin kännykkä ollut myös loistava viihdyttäjä.

Jaottelisin ruutuajan neljään osaan:

1.HAUSKAA JA RENTOA

2.OPPIMINEN

3.YHDESSÄ RUUDUN ÄÄRELLÄ

4.HAITALLINEN RUUTU

1.HAUSKAA JA RENTOA

Tähän laittaisin Pipsa Possut, Ryhmä Haut ym piirretyt. Tosin nekin ovat joskus tarinoiltaan opettavaisia. Pipsa Possussa mm. käsitellään paljon tunteita, pettymystä, vihaa, valehtelua ym. Ryhmä Hau:ssa keskiössä on toisten auttaminen. Tähän kategoriaan kuuluu myös pelit, joissa ei ole keskiössä oppiminen, vaan hauskuus/voittaminen. Yleisesti tähän kuuluu kaikki hömppä, jonka tarkoitus on vain viihdyttää. Ja joskus se on juuri se mitä tarvitaan.

2. OPPIMINEN

Pelisovellukset särähtää heti korvaan, mutta kun tarkastelee oikeasti pienille suunnattuja pelejä niin ne ovat ilahduttavan opettavaisia. Esim. Pikku Kakkosen pelisovellus, jossa opitaan numeroita, sanoja, värejä, tunteita. Oppimisen lisäksi alusta tarjoaa myös hauskaa viihdettä taaperon luovalle mielelle ja onnistumisen kokemuksia raksahommamestarina. Syömisen takutessa voi uusiin ruoka-aineisiin tutustua innostavasti eri ruokapelisovelluksilla: Toca Boca junior ja Myyrän mielikasvikset. Taaperoni rakastaa youtube animaatiovideoita, joissa esiintyy rekkoja ja eri värisiä palloja. Kuormuri Leo opettaa värejä ja numeroita useissa lauluvideoissa. Olemme katselleet ja kuunnelleet myös erilaisia suomenkielisiä pottalauluja youtubesta: pottalaulu little baby bum ja pottalaulu cocomelon.

3. YHDESSÄ RUUDUN ÄÄRELLÄ

Yhdessä voi ruudulta selata vaikka interaktiivista satukirjaa. Meillä taapero tahtoo monesti tutkia watsapin emojeita äiteen kanssa. Lisäksi hän usein haluaa katsella kuvia ja kotivideoita viime kuukausilta ja tämä on itsellekin rentouttavaa ja ihastusta herättävää puuhaa. Miten hauskoja hetkiä onkaan ollut! Saatamme myös yhdessä katsoa Ryhmä Hau jaksoa ja kommentoida molemmat sen tapahtumia. Näin ruudun tuijottamisesta tuleekin mukava yhteinen hetki. Välillä on pelattu meidän ikivanhaa pleikkari 3 Movea, eli liikuntapeliä. Siinä huidotaan kapulalla kaiken maailman ötököitä pois tai ollaan vaikka kivenhakkaajia tai maalareita. Eli liikuntaa ja yhteistä hauskaa. Otamme myös välillä hassuja yhteiskuvia Sohvin kanssa tai sitten Sohvi haluaa, että kuvaan häntä videolle kun hän tuhoaa hiekkakakkuja tai tekee hyppyjä tyynykasaan yms. (Ihan selvästi Sohvi kuuluu jo tubettaja sukupolveen. Tsekkasin ihan mielenkiinnosta, että 2010-2024 syntynyt sukupolvi on nimeltään alfa. Aika ylväs nimi. Parempi kuin boomer.)

4.HAITALLINEN RUUTU

Kaikki materiaali, jossa ei ole S (sallittu kaikille) merkintää saattaa olla haitallista/järkyttävää/pelottavaa. Ja sitten tietysti pitää huomioida lapsen yksilöllisyys. Möröt ja noidat saattavat pelottaa herkimpiä vielä pitkään, eikä ole mikään pakko katsoa pelottavaa lastenohjelmaa, vaikka siinä kuinka lukisi, että sallittu kaikille. Aina löytyy hyviä vaihtoehtoja. Tähän kategoriaan kuuluu myös se liiallinen ruudun tuijjotus. Jos ruudusta alkaa olla vaikea luopua pyydettäessä, niin olen silloin pysähtynyt pohtimaan onko liikaa ruutuaikaa ja sitten on tarvittaessa vähennetty ruutua reippaasti.

Meillä on vielä vanha kunnon tv käytössä, mutta tiedän, että monissa perheissä katsotaan vain valikoituja ohjelmia suoratoistopalveluista. Se onkin turvallisempaa, sillä silloin lapsi ei altistu esim. tv-uutisten sotakuville tai arveluttaville mainoksille. Eikä myöskään lastenohjelman päätyttyä ilmesty ruudulle jotain rajua poliisin takaa-ajo ohjelmaa.

Ruudun hyvää:

-Lapsi pysyy paikoillaan hampaiden pesussa ja hampaat saa hyvin pestyä.

-Lapsi suostuu syötettäväksi ja ruokailun ilmapiiri pysyy rentona.

-Lapsi ei nukahda autoon, joten päivärytmi säilyy.

-Oppiminen, rentoutuminen, nauru, satunnainen "lapsenvahti".

Ruudun huonoa:

-Jatkuva lapsenvahti

-Pakokeino vaikeille tunteille. Pitkittyessä tilanne pahenee, kun harmia ei tule käsiteltyä.

-Koukuttuminen.

-Epäsosiaalisuus.

-Perinteinen leikkiminen jää vähemmälle.

WHO:n suosituksen mukaan alle 2 vuotiaan ruutuaika tulisi olla päivässä nolla. Myös Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos on ottanut tästä koppia ja antanut saman suosituksen. Lisäksi 2-4 vuotiaan ruutuaika tulisi olla max 1 tunti päivässä ja tätä vanhempien 2 tuntia. THL:n lastenpsykiatri Juulia Paavosen mukaan suositusten on tarkoitus kuitenkin olla suuntaa antavia. "Jos lapsella on erilaisia psykososiaalisia pulmia ja hän viettää paljon aikaa ruutujen äärellä, on hyvä pohtia lapsen arkea." (YLEn juttu)

Tutkimusten mukaan liika ruutuaika voi haitata kielellistä ja sosiaalista kehitystä. Tutkimusta on tehty mm. Japanissa ja Suomessa. Tutkimusten ongelmakohta on kuitenkin se, että äidit ovat täyttäneet kyselylomakkeita lapsensa taidoista ja ruutuajoista, jolloin ne ovat voineet vääristyä. Tutkimukset eivät myöskään pysty vastaamaan kysymykseen aiheuttaako itse ruutuaika oireita vai ajautuvatko ne lapset enemmän ruudun pariin, joilla on elämässä jo muutenkin paljon haasteita. Tutkijat myöntävät, että lisää tutkimusta tarvitaan. Siihen asti, jokainen perhe tekee niin kuin lapselleen parhaaksi katsoo. On kuitenkin maalaisjärjellä ymmärrettävää, että yli 4 tuntia päivittäin ruutua tuijottava taapero jää jostain paitsi. (Helsingin yliopisto-juttu)

Näiden artikkeleiden perusteella oleellista ei ole se, kauanko lapsi viettää aikaa ruudulla vaan se, katsotaanko ruutua yhdessä ja kuinka paljon päivän aikana on muuta mukavaa ruudutonta tekemistä vanhemman kanssa. Haitallisinta oli yksin ruudun tuijottaminen. Pelaaminen vaikutti olevan vähemmän haitallista kuin muu yksin ruudun ääressä zombeilu. Terveellisempää vaikutti myös olevan ruudun katsominen pienissä pätkissä kuin koko päivän ruutuaika yhteen putkeen. Lopulta ruutuaika on vain yksi tekijä lapsen elämässä, joka voi joko tukea tai haitata lapsen kehitystä.

Lähteitä:

https://yle.fi/a/3-11842808 Suomalaistutkimus ruutuajasta

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/aivot/digilaitteiden-kaytto-voi-vaikuttaa-lapsen-kielelliseen-kehitykseen

https://yle.fi/a/74-20027107 Lukemiseen käytetty aika vähenee, mutta toisin oli ennen

"Kukkuu kakka äiti" -puheenkehitys osa 2

Ennen 2- vuotisneuvolaa tuskailin sitä, kun Sohvin puhe ei ollut lähtenyt luistamaan ja sanoja tuli vain muutama. Neuvolassa kävimme Sohvin ollessa vähän yli 2 v ja sovimme kontrollipuhelun 1/2 vuoden päähän ja sitten lähete puheterapiaan, jos puheenkehitys ei ole lähtenyt kunnolla vauhtiin. On kyllä uskomatonta, miten nopeasti se puhe sitten aivan yhtäkkiä lähti kehittymään. Neuvolakäynnistä oli kulunut vain kuukausi, kun Sohvi sanoi jo ensimmäisen 3- sanaisen lauseensa tilanteessa, jossa äiteen huomio oli kiinnittynyt jonnekin muualle (ei tietenkään kännykän ruudulle, mutta jonnekin) ja saadakseen äiteen huomion, hän kauniisti muotoili ensimmäisen ison lauseensa: ”Kukkuu kakka äiti”. Ja voin sanoa, että kyllä sai heti huomioni tällä lauseella. No minä repesin nauramaan, sillä niin puskista tuli tuo lausahdus. Ja huojentunutkin olin, koska voin sitten terkkarille kertoa, että kyllä osaa kolmisanaisia lauseita. No, oikeasti tuon yksittäisen tokaisun jälkeen Sohville vakiintui parissa kuukaudessa lähinnä kaksisanaisia lauseita, niinkuin: "isi nukkuu" tai "haukku haukkuu". Ja uusia sanoja alkoi tulla oikeen vauhdilla siinä 2v 3kk kohdalla ja hän alkoi matkia kaikkia mielenkiintoisia sanoja, mitä me sanottiin.

Eräänä päivänä lapseni sanavarastoon oli ilmestynyt sanat ”kauko” ja ”kaija”. Ihmettelin ketä ovat nämä Kauko ja Kaija, sillä emme tunne ketään sen nimisiä ihmisiä. Seuraavana päivänä kävi ilmi että ”Kaija” tarkoitti Ryhmä-haun Kaja-hahmoa ja ”kauko” tarkoitti Sohvin kauko-ohjattavan pikkuauton kaukosäädintä. Asia selkee. Muita ensimmäisiä käyttöön otettuja sanoja on ollut: äiti, kuu, kakka, kukka, kukkuu, haukku, isi, mummu, puu, pupu, pii paa, pipi, kaikki (usein se tarkoittaa karkki, joskus kaikki), piip piip (pikkukakkosen pelisovellus), puvva (pulla). Näissä sanoissa muuten rehellisesti näkyy, mistä meidän arki koostuu ja tällä sanavalikoimalla on mahdotonta valehdella, että ”ei meillä ikinä herkutella tai todellakaan anneta noin pienen pelata mitään saati sitten katsoa piirrettyjä. Ihan on oppinut lastenkirjoista tuollaisia sanoja.” No totuus on, että piirrettyjä meillä katsotaan aika paljon. Ryhmä hau on tullut äidillekin rasittavan tutuksi. Pullasta Sohvi ei oikeasti edes tykkää (?), muutakun nyppii joskus sokereita siitä päältä. Karkeista Sohvi tykkää ja ne tarkoittaa yläkaapissa olevia 3 vuotta vanhoja kivettyneitä minivaahtokarkkeja, jotka ostin eräänä jouluna kaakaota varten. Harvemmin tulee miehen kanssa ostettua muuta karkkia kuin suklaata. Pikkukakkosen pelisovellusta Sohvi on käyttänyt alle 5 kertaa elämänsä aikana, koska vaikuttaa koukuttuvan siihen aika rajusti pienestäkin käytöstä ja siksi jatkossakin saa pelata vain erityistilanteissa esim. kun koko perhe on flunssassa. (Saas nähdä tuleeko tämä pitämään oikeasti paikkansa.)

Sohville on tullut hiljattain mahdoton tarve erotella kaikki maailman ihmiset isiin ja äiteihin. Hän saattaa mennä tuntemattoman miehen luo ja sanoa ”isi”. Mietin siinä, että luuleekohan nämä miehet, että Sohvi on orpo tai että olen yksinhuoltaja, joka on opettanut sille tuollaisen tempun, jotta voin iskeä miehiä. Ihan samalla tavalla ollessaan iskän kanssa menee Sohvi naisten luo kutsuen heitä äitiksi. Ihmiset ovat tästä kumminkin onneksi huvittuneita. Sohvi on aika hyvä erottamaan miehet ja naiset, toistaiseksi vain kerran hän on sanonut isiksi vanhempaa rouvashenkilöä, jolla oli lyhyet hiukset. Näinä moderneina aikoina ei tietysti saisi lokeroida ihmisiä mihinkään ja harvalla Sohvin lokeroimalla on edes lapsia. Mutta minkäs teet.

Sohvilla on myös erityisiä heilutus-päiviä, jolloin hän tervehtii ahkerasti tuntemattomia ihmisiä. Uhreiksi valikoituvat erityisesti lähelle taaperoa ajautuneet ihmiset. Käsi viuhuu ja hän hokee tiukassa katsekontaktissa ”hei, hei, hei, hei, hei, hei, hei...” eikä hän lopeta tervehtimistä, ennen kuin saa vastatervehdyksen. Sohvilla on myös välillä tapana matkia muiden ihmisten naurua. Toisten ihmisten iloiset naurunpurskahdukset saavat taaperon välittömästi purskahtamaan tekonaurulta kuulostavaan ivalliseen hahatukseen. Ihan vähän nolottaa, koska tarkoitus ei ole todellakaan ivata ketään, mutta jos ei näe, että taapero siellä hohottaa uimahallin pukkarin toisessa päädyssä niin tilanne kuulostaa joltain teinien lapselliselta pilailulta. Yritän sitten selittää kovaan ääneen, että joku on tosi iloinen siellä. Jotta kaikki kuulijat ymmärtävät, että taapero täällä vain opettelee ääntelehtimään.

Puhe vaikuttaa siis kehittyvän rytinällä ja sitä on ollut jännittävää seurata. Toistaiseksi on epävarmaa kuinka taitavaa puheen tulisi olla muutaman kuukauden kuluttua, että puheterapialähetettä ei tarvittaisi. Käsitin, että monisanaisia lauseita. Pääasia kuitenkin on, että olen itse nyt todella huojentunut, kun puhe on nytkähtänyt vauhdilla liikkeelle eikä enää huoleta, etteikö hän puhumaan oppisi. Ja siitä nyt ei ole mitään haittaa, vaikka käytäisiinkin siellä puheterapeutilla. Jää nähtäväksi ja palaan vielä puheasioihin.

Luitko jo?: "Se puhuu vihdoinkin! -puheenkehitys osa 3".