Papupata porisee, mutta ärrä puuttuu vielä. Miten oppia ärrä?

Kun Sohvi oppi puhumaan siinä 2-2,5 v niin papupataa ei voinut mikään pysäyttää. Sohvi on niin kova puhumaan että joskus toivoisi, että sen voisi napista laittaa hetkeksi äänettömälle. Kun Sohvi aloitti päiväkodin, otti puheenkehitys vielä uuden hurjan loikkauksen. Hän alkoi muutaman kuukauden jälkeen taivuttaa sanoja oikein, sekä toistaa kuulemiaan lauseita papukaijamaisesti, aivan kuin hän yhtäkkiä puhuisi jo ihan täydellisesti, (lukuunottamatta muutamia äännepuutoksia). Sohvi on alkanut nyt 3,5 vuotiaana myös kertoilemaan omia tarinoita ja keksimään omia lauluja, jotka ovat tyyliin: "Lallallaa, äiti kakkailee, vessassaa". Eli ?edistystä? on tapahtunut.

Kuitenkin, alusta asti on Sohvilla ollut kateissa useita äänteitä ja tämähän on siis ihan normaalia 3 vuotiaalle. Olen näistä kuitenkin stressannut vähän. Kateissa on edelleen L, D ja R- äänteet. Kala on kava, uida on uiva, moottori on moottovi. Puuttuvat äänteet korvautuvat usein siis V-äänteellä. Eniten stressasin hieman tuota R-asiaa ja googlasin sitä aika paljon. Tämä oli lopulta tosi hyödyllistä, sillä löysin tärkeitä ohjeita ärrän opetteluun. Sitä haluaisi niin paljon yrittää opettaa lapselleen sitä ärrää välillä, mutta olen tehnyt sen ihan väärin, kuten myös ovat mieheni ja anoppini. Ärrää ei kannata opettaa tyyliin: "sanopa orren kierrän ärrän ympäri" tai "älä sano koiva, sano koira, rrrrr." Jos lasta painostetaan oppimaan R, hän usein pinnistelee ja oppii ranskalaisen kurkkuärrän. Kurkkuärrästä on vaikeampi oppia sitten suun edessä ääntyvään suomalaiseen ärrään. Eli on parempi ettei osaa ärrää ollenkaan tässä vaiheessa, kun että oppii sen "väärin". Tosin suomalainen ärrä on aivan opittavissa vaikka aikuisena. Ja toisaalta me ollaan kaikki erilaisia ja ärrän saa ääntää kuten haluaa.

Nykyohjeiden mukaan R opitaan D-äänteen kautta. Eli ensin lapsen tulee oppia D-äänne. Kun ärrää aletaan opettelemaan, lapsi oppii ensin tunnistamaan missä sanoissa on ärrä. Sitten lapsi opettelee korvaamaan ärrän ensin D-kirjaimella. Esim. Koira-koida, moottori- moottodi, rikkoa-dikkoa. Tämä johtuu siitä, että D ääntyy samassa paikassa kuin R eli etuhampaiden takana. Siitä sitten pikkuhiljaa aletaan pärisyttämään D:tä ja niin se ärrä alkaa löytymään kuukausien harjoittelulla.

Kaikenlainen suujumppa ja äänteillä hassuttelu on eduksi ärrää harjoittelevalle. Lisäksi eräs puheterapeutti suositteli pillillä juomista vahvistamaan ärrä lihaksia. Löysin myös hauskan vinkin, miten opetetaan lapselle missä R ääntyy. Ostetaan reikämuroja ja laitetaan muro kielen päälle yläetuhampaiden taakse ja pidetään siinä 5 sekuntia. Näin R-lihakset vahvistuvat ja lapsi oppii missä R pärisee. No, Sohvi ei tätä osannut tehdä vielä, mutta isompana kokeillaan uudestaan ellei ärrä ole ilmaantunut yhtäkkiä. Ja niinhän se luonnostaan menee, että ärrä usein ilmaantuu yhtäkkiä ykskaks 3-6 vuotiaana. Kun selasin keskustelupalstoja, tuntui että useat lapset oli oppineet ärrän kesälomalla. Varmasti rennompi lomameininki on eduksi ärrän löytymiseen. Puristamalla/painostamalla ei yleisesti ottaen saada mitään hyvää aikaan ja tässäkin hommassa tärkeintä on lapsen oma motivaatio ja kiinnostus asiaan.

Toisaalta, nyt kun olen löytänyt tietoa ärrästä ja kuuntelen suloisen lapsemme höpinöitä, en vielä yhtään kaipaa sitä, että hän osaisi äänteet niinkuin aikuinen. Hän on vielä minun pikkuiseni, joka kasvaa ihan liian kovaa vauhtia isommaksi ja salaa toivon ettei nyt ainakaan ennen kesää oppisi vielä ärrää. Haluan hidastaa aikaa ja kuulla, että lapseni on vielä pieni.

Tiivistys:

1. Ärrä opitaan usein 5-6- vuotiaana

2. Lapsen oma motivaatio on tärkeä, ei painosteta

3. Ensin pitää osata D-kirjain

4. Harjoittelussa pitää säilyä ilo

5. Opetellaan erottamaan missä sanoissa R kuuluu

6. Opetellaan missä R ääntyy (esim. muroharjoitus)

7. Tehdään oppimisesta hauskaa: Lapsi pomppii trampalla tai jumppapallolla ja hokee makkada-makkada-makkada!

Tässä muutama hyvä linkki vinkkeihin, miten oppia ärrä:

Äännekoulu- vinkit ärrän harjoitteluun

Mehiläinen- 7 vinkkiä ärrän harjotteluun

Oppi ja ilo- missä ärrä pärisee

Lisäksi löytyy äppsinä maksullinen Ärrätreeni-sovellus

Se puhuu vihdoinkin! - Puheenkehitys osa 3

Pitkä odotus on päättynyt ja nyt on Sohvilla paljon sanottavaa. 2v 8kk iässä puheenkehitys on jo harpannut isosti eteenpäin ja kaukana ollaan niistä huolista, mitä pohdin yli 1/2 vuotta sitten (Kun 2v ei puhu). Nyt Sohvi höpöttää menemään. Sen verran epäselvää on puhe paikoitellen, että väärinkäsityksiä syntyy harva se päivä. Sohvi on usein kuitenkin sinnikäs ja toistaa sanomansa vaikka 20 kertaa, jotta tulisi ymmärretyksi. Keskustelu voi mennä vaikka näin. Sohvi:"Kutii" Äiti: "Kotiin? Ei me vielä mennä kotiin, kohta sitten." Sohvi: "Kutii." Äitee jatkaa selittämistä, miksi kotiin ei vielä mennä ja Sohvi jatkaa sanan toistoa, kunnes äiti hoksaa että "Tarkoitatko kutiaa?" Sohvi: "A-haa, kutii!" Ja sitten aletaan selvittää mikä kutiaa. Joskus kun Sohvi on kaatunut ja aletaan selvittää mihin on sattunut, on ollut suloista huomata, että häntä on voinut sattua sukkaan, hiuksiin tai paitaan. Nyt vasta hiljattain on alkanut tulla oikeita kehonosia puheeseen.

Sohvi osaa nyt myös kertoa mitä on tehnyt vaikka mummulla kylässä. Usein Sohvi muistaakin että "mummu kaakki". Mummulla saa aina karkkia. Tai "tyäsää täkki" eli ovat syöneet jätskiä. Tämän hetken trendi on tykkää-sana. Tai kuten Sohvi sanoo "tykkii". "Sohvi tykkii enkä, sohvi tykkii ämmin maito, äiti tykkii pinkki, iskä tykkii auto, mummu tykkii kukka." Muita hauskoja sanoja ovat olleet kilpikonna= "kimpakompa" tai croisantti= "kuusiantti". Kuusiantti olisi kyllä erittäin suomalainen käännös tälle croisantti-sanalle ja ehdotankin tämän sanan käyttöönottoa, sopii paremmin suomalaiseen suuhun.

Monesti Sohvin suussa tavut menevät vielä helposti päinvastoin; vene - neve, ja sanoista jää usein ensimmäinen kirjain kokonaan pois: kenkä - enkä. Sohvin puheesta puuttuu myös useita kirjainten äänteitä kuten suomalainen R. L-kirjain korvautuu usein V-kirjaimella kuten: kala - kava. S-kirjain on jo hallussa. Suorittaja-äitinä ehdin jo hetken huolestua, että koskas nämä kaikki äänteet pitäisi sitten osata, mutta epäselväpuhe.fi kertoo, että "3-vuotiaankin puheesta puuttuu monesti vielä useita äänteitä, esim. r, s, l, k, d. Puheen tulisi puuttuvista äänteistä huolimatta olla kuitenkin pääosin ymmärrettävää. Jos puheesta puuttuu erityisesti kielenkärkiäänteitä (r, s, l, d, t, n) ja lapsi puhuu suu melkein kiinni, voi olla kyse kireästä kielijänteestä ja se on syytä tarkistuttaa neuvolassa." Tämä rauhoitti taas suorittajaäitiä, kiirettä ei ole. Suomalainen pärisevä R-äänne opitaan usein 5-7 vuotiaana, mutta sen voi oppia myös aikuisena.

Sohvi osaa nyt myös ilmaista mielipiteensä ja ilmoittikin eräänä aamuna haluavansa "pallokauppaan". Hetken tuumittuaan äitee tajusi, että Sohvi tarkoitti Hoplopia. Ja sitten lähdettiinkin käymään pallokaupassa. Yhtälailla Sohvi on monesti kieltäytynyt lähtemästä mihinkään, koska haluaa leikkiä kotona. No leikki on lasten työtä, joten annan hänen tehdä työnsä rauhassa kotona, jos ei ole pakko lähteä mihinkään. Tämä yksinleikkiminen on kehittynyt ja kun olen salaa kurkkinut niin Sohvi tosi hienosti leikkii jollain pikkueläimillä leikkiä, jossa eläimet keskustelevat vaikka maidon juomisesta.

Ihan nyt viime viikkoina tuntuu, että puhe on harpannut eteenpäin isomman askeleen. Tämä tuli ilmi, kun luettiin kirjaa, jossa oli strutsi. Sohvi tiesi sanoa, että Strutsi "loikkii lujaa". Se oli hämmentävää, sillä kirjan tekstissä lukee vain että "strutsi ei osaa lentää". Kuvassa Strutsi tosiaankin loikkii lujaa. Eli hän alkaa muodostaa jo aika monimutkaisia juttuja päässään. Muutenkin Sohvi on ruvennut jo monisanaisesti kommentoimaan mitä kirjoissa tapahtuu ja on joitakin sanattomia kuvakirjoja, joissa Sohvi oikeastaan lukee kirjan äiteelle, kommentoimalla ja selittämällä mitä näkee kuvissa. Esim. ajoneuvot-kirja, jossa on sivukaupalla erilaisia kulkupelejä rekoista piipaa-autoihin.

Olen myös huomannut, että nyt kun puhe on alkanut sanallisesti luistaa, on myös Sohvin elekieli rikastunut. Tukiviittomistahan puhutaan paljon ja niitä suositellaan lapselle jos ei puhetta ala tulla, sillä ne tarjoavat tavan kommunikoida. Niiden käytöstä lapsi saa itseluottamusta ja rohkaisua kommunikointiin, jolloin puhe ei ainakaan viivästy lapsen epävarmuuden tai pelkojen takia (tai vanhemman painostuksen takia). Ennen kun Sohvi oppi puhumaan oli hänellä käytössä viittoma joka tarkoitti "anna se minulle" ja se meni kuten alla olevassa kuvassa. Nyt kun hän on alkanut puhumaan, on tullut käyttöön myös "syömistä" tarkoittava viittoma, jossa pyöritetään kättä vatsan päällä. Nämähän eivät ole mitään virallisia tukiviittomia, enkä ymmärrä mistä hän on näitä oppinut, mutta tuntuu kuin hän osaisi puhua jotain vierasta kieltä ja olen ylpeä hänestä. Minusta viittomien käyttö rikastuttaa kieltä. Myös "ei" viittoma on ahkerassa käytössä. Lisäksi "väsynyt/nukkumaan" viittoma näkyy myös päivittäin. Näitä kahta olen varmaan opettanut Sohville itse.

Tässä olikin oikeastaan tahtoikäisen päivän ydinasiat: ei, anna se tänne, syödä ja nukkua.

Miksi meidän 2 vuotias ei vielä puhu?

Aina on jokin asia, josta voi olla vähän huolissaan. Miksei se jo konttaa? Miksei se jo kävele? Pitäisikö sen osata jo juoda itse mukista? Teenkö jotain väärin? Voiko lapsellani olla jokin kehityshäiriö?

Miten naapurin Timo-Pekka puhui jo 1 vuotiaana, mutta meidän Sohvi ei sano kuin yhden sanan ja on täyttämässä 2 vuotta?!

Sohvi on sanonut epämääräisesti ”äite” jo 9 kk ikäisenä. Sen jälkeen kaikki puheen tuotto tuntui tyssäävän siihen. 18 kk iässä tuli selkeä sanojen ahmimis-vaihe kun kaikki kirjat mitä talosta löytyi piti plärätä 3x päivässä läpi. Kirjasta taapero osoitti kaikkia mahdollisia asioita logoista hippuihin, niin että äidin oli välillä vaikea keksiä oikeita sanoja. Iskän pyynnöstä taapero sanoi ujosti ”potta” muutaman kerran, mutta sanan käyttö tyssäsi parissa päivässä. Tytön salaisesta sanavarastosta kertoi kyllä muutama seikka. Kerran (lähempänä kahta vuotta) hänen nostellessaan vuorotellen ilmaan erilaisia pikkuautoja äitin tunnistettavaksi, hän nosti ylös pienen rekka-auton. Kauempaa katsottuna se äkkiseltään näytti perävaunulta, mutta tämän sanoessani taaperolta kuului napakka ”ä-äää” eli ei. Vasta kun äiti arvioi auton uudestaan rekka-autoksi, hyväksyi taapero vastauksen. Toinen asia, mistä huomasi tytön osaavan kyllä paljon sanoja tapahtui aina välillä kun selattiin kirjoja. Taaperon osoitellessa sivuilta eri asioita saattoi äitee väsyneenä sanoa jonkin esineen väärin. Silloin ei taaperon sormi siirtynytkään seuraavaan kohteeseen vaan jäi naputtamaan samaista kuvaa kunnes, äiti hoksasi korjata sanomisiaan. Tästä huolimatta sanoja ei silti kuulunut taaperon suusta. Erilaisia viittomia kyllä oli. ”Hyttynen”=läimäistään kädet yhteen. ”kärpänen” = piirretään ilmaan ympyrää ja suristaan ”pzzzz”. Myös kieltosanat olivat hallussa ”en” ”ä-äää”. Pian kuvioihin tuli sana ”ka”=katso tai ”kä?”=mikä? ja kysymyksiä ja ihmettelyn aiheita olikin valtava määrä päivittäin. Vähän ennen  2 vuotissynttäreitä tuli muutama uusi sana. ”Kakka, Kukka, Kukko”. Näistä kukko unohtui pian. Sen lisäksi hän osasi joitakin eläinten äänteitä; mitä ankka sanoo? ”kaaa, kaaa”. Mitä koira sanoo? ”hau hau”, Mitä kissa sanoo? ”miu”, Mitä pöllö sanoo? ”uu-uu”. Mitä iskä sanoo? ”eijjeijjeijjejjei”.

Vähän yli 2 vuotiaana alkoi tulla hiljalleen joitakin sanoja lisää. ”Haukku, Kuu, Puu”. 2-vuotisneuvolassa ei oltu huolissaan, koska muuten kehitys on ollut hyvää. Sovittiin kuitenkin puhelinkontrolli 6kk päähän. Jos puhuminen edelleen vaikuttaa edenneen hitaasti niin sitten lähete puheterapiaan, jonne on 6kk jonot eli vasta 3 vuotiaana olisi 1. käynti. Siinä on kyllä jo hyvin aikaa nähdä lähteekö puhe luistamaan.

Hämmentävintä itselle on, että mehän on tehty kaikki mitä voi tehdä asian eteen ihan vauvasta asti.  Asioita joista viisaammat ovat todenneet olevan hyötyä: Sohville puhutaan paljon, kysellään asioita, ohjataan, kerrotaan, vastataan, otetaan mukaan, ei ohiteta puheessa.. kyllä me tiedetään, että Sohvi ymmärtää paljon asioita ja noudattaakin hienosti erilaisia ohjeita (ellei iske oma tahtohetki päälle).

On luettu kirjoja päivittäin ihan vauvasta asti: Sohvi on aina tykännyt kirjoista. On laulettu aina iltalaulu. On jopa käyty lorukerhossa ihan huvin vuoksi, (en edes ajatellut silloin tätä puheasiaa). On myös loruteltu kotonakin ja leikitty sanoilla. Herääkin kysymys? Onko näistä oikeasti hyötyä?

Koska jos ei olis tehty mitään näistä niin olisiko Sohvi kuitenkin oppinut puhumaan yhtä hitaasti? Vai vielä hitaammin? Vai näkyykö rakkaus kirjoihin vaikka sitten joskus Sohvin lukutaidossa tms? Uskallan kuitenkin väittää, että näillä tempuilla ei ole niinkään suoraa vaikutusta siihen kuinka nopeasti oppii puhumaan, vaan vaikutus näkyy jollain tavalla myöhemmin. Jostakin luin, että hitaasti oppivilla voi kuitenkin olla sitten jo mutkikkaampia lauserakenteita ja sanavarastoja kuin nopeasti oppineilla. Eli kyse olisi vain siitä milloin lapsi itse avaa suunsa ja alkaa puhumaan silloista ikätasoaan vastaavaan tapaan, oli se sitten 1 vuotiaan yksittäisiä sanoja tai 3 vuotiaan monisanaisia lauseita.

Puhumattomuushan ei ole mitenkään yhteydessä tyhmyyteen tai yksinkertaisuuteen. Esim. nerona pidetty fyysikko Albert Einstein avasi sanaisen arkkunsa vasta täytettyään kolme vuotta. Tähän on pakko kertoa, että yhtenä päivänä Sohvi söi dominokeksiä. Hän halkaisi sen kahtia ja alkoi näykkiä valkoista vaniljatäytettä keksin puolikkaalta. Hetken haukkailtuaan täytettä eri puolilta Sohvi pysähtyi ja sanoi: ”haukku”. Hän ojensi keksin minulle ja kun katsoin sitä, jäljelle jäänyt täyte muodosti selvästi koiran pään. En nyt ihan vertaa tytärtäni Albert Einsteiniin, mutta hei! Mun 2v muotoili keksitäytteestä koiran hampaillaan. Pistä Albert paremmaksi!

Mietin, että ennen vanhaan ei varmaan ollut edes aikaa murehtia tällaisia turhia asioita. Sitä oltiin vaan kiitollisia, että lapsi on selvinnyt hengissä pitkästä talvesta savupirtin uumenissa eikä sudet ole häntä syöneet. Yritän oppia pois liiasta murehtimisesta ja huolestumisista. Toisaalta on ihan tervettä tarkkailla lastaan ja huomata, jos jokin asia on poikkeavaa ja ottaa sitten selvää pitääkö siitä olla huolissaan. Näissä puheasioissa suosittelen tätä sivustoa (epäselväpuhe.fi) https://epaselvapuhe.fi/2-vuotias-lapseni-ei-puhu-mitaan-pitaisiko-olla-huolissaan/. Sieltä löytynyt puheterapeuttien tekemä listaus huojensi mieltäni. Eli pelkästään puheen kehityksestä ei voi sanoa, onko kaikki ok lapsella. Lisäkysymykset liittyvät mm. kontaktin ottamiseen ja leikkimiseen. Ja jos senkin jälkeen jää epäilyttämään niin voi ottaa yhteyttä neuvolaan ja kysäistä, niin saa huolensa pois.

Nyt kun reilu 2 vuotiaani käyttää iloisesti muutamia sanoja, on tullut myös mieleen, että ehkä on ihan kivakin, ettei puhetta vielä tule. Uimahallin pukkarilla taaperoni julisti kovaan ääneen ylpeänä ”kakka, kakka, kakka..” Siinä sitten punastuneena äitinä yritin hiljaisella äänellä vastata että ”joo, kakka, hieno sana...” No hän oli vain innossaan, että osasi tällaisen sanan. Tai voi olla, että siinä tuli pisut vaippaan kun ei vielä ole pissa sana käytössä. Kuitenkin äitiä ihan vähän nolotti kun ei ihan keskenään oltu siellä pukkarissa. Mutta hei, luvassa on vielä lukemattomia mahdottoman noloja tilanteita vaikkapa hississä, bussissa tai kaupan jonossa, kun Sohvi oppii oikeasti puhumaan. Niinkuin ystävältäni kuultu legendaarinen pienen pojan letkautus hississä kuvituskuvassa alla. Näitä noloja hetkiä odotellessa, nauttikaa siitä, että lapsenne jokeltaa jotain suloista ja epäselvää!

Luitko jo?: "Kukkuu kakka äiti"- puheenkehitys osa 2