Papupata porisee, mutta ärrä puuttuu vielä. Miten oppia ärrä?

Kun Sohvi oppi puhumaan siinä 2-2,5 v niin papupataa ei voinut mikään pysäyttää. Sohvi on niin kova puhumaan että joskus toivoisi, että sen voisi napista laittaa hetkeksi äänettömälle. Kun Sohvi aloitti päiväkodin, otti puheenkehitys vielä uuden hurjan loikkauksen. Hän alkoi muutaman kuukauden jälkeen taivuttaa sanoja oikein, sekä toistaa kuulemiaan lauseita papukaijamaisesti, aivan kuin hän yhtäkkiä puhuisi jo ihan täydellisesti, (lukuunottamatta muutamia äännepuutoksia). Sohvi on alkanut nyt 3,5 vuotiaana myös kertoilemaan omia tarinoita ja keksimään omia lauluja, jotka ovat tyyliin: "Lallallaa, äiti kakkailee, vessassaa". Eli ?edistystä? on tapahtunut.

Kuitenkin, alusta asti on Sohvilla ollut kateissa useita äänteitä ja tämähän on siis ihan normaalia 3 vuotiaalle. Olen näistä kuitenkin stressannut vähän. Kateissa on edelleen L, D ja R- äänteet. Kala on kava, uida on uiva, moottori on moottovi. Puuttuvat äänteet korvautuvat usein siis V-äänteellä. Eniten stressasin hieman tuota R-asiaa ja googlasin sitä aika paljon. Tämä oli lopulta tosi hyödyllistä, sillä löysin tärkeitä ohjeita ärrän opetteluun. Sitä haluaisi niin paljon yrittää opettaa lapselleen sitä ärrää välillä, mutta olen tehnyt sen ihan väärin, kuten myös ovat mieheni ja anoppini. Ärrää ei kannata opettaa tyyliin: "sanopa orren kierrän ärrän ympäri" tai "älä sano koiva, sano koira, rrrrr." Jos lasta painostetaan oppimaan R, hän usein pinnistelee ja oppii ranskalaisen kurkkuärrän. Kurkkuärrästä on vaikeampi oppia sitten suun edessä ääntyvään suomalaiseen ärrään. Eli on parempi ettei osaa ärrää ollenkaan tässä vaiheessa, kun että oppii sen "väärin". Tosin suomalainen ärrä on aivan opittavissa vaikka aikuisena. Ja toisaalta me ollaan kaikki erilaisia ja ärrän saa ääntää kuten haluaa.

Nykyohjeiden mukaan R opitaan D-äänteen kautta. Eli ensin lapsen tulee oppia D-äänne. Kun ärrää aletaan opettelemaan, lapsi oppii ensin tunnistamaan missä sanoissa on ärrä. Sitten lapsi opettelee korvaamaan ärrän ensin D-kirjaimella. Esim. Koira-koida, moottori- moottodi, rikkoa-dikkoa. Tämä johtuu siitä, että D ääntyy samassa paikassa kuin R eli etuhampaiden takana. Siitä sitten pikkuhiljaa aletaan pärisyttämään D:tä ja niin se ärrä alkaa löytymään kuukausien harjoittelulla.

Kaikenlainen suujumppa ja äänteillä hassuttelu on eduksi ärrää harjoittelevalle. Lisäksi eräs puheterapeutti suositteli pillillä juomista vahvistamaan ärrä lihaksia. Löysin myös hauskan vinkin, miten opetetaan lapselle missä R ääntyy. Ostetaan reikämuroja ja laitetaan muro kielen päälle yläetuhampaiden taakse ja pidetään siinä 5 sekuntia. Näin R-lihakset vahvistuvat ja lapsi oppii missä R pärisee. No, Sohvi ei tätä osannut tehdä vielä, mutta isompana kokeillaan uudestaan ellei ärrä ole ilmaantunut yhtäkkiä. Ja niinhän se luonnostaan menee, että ärrä usein ilmaantuu yhtäkkiä ykskaks 3-6 vuotiaana. Kun selasin keskustelupalstoja, tuntui että useat lapset oli oppineet ärrän kesälomalla. Varmasti rennompi lomameininki on eduksi ärrän löytymiseen. Puristamalla/painostamalla ei yleisesti ottaen saada mitään hyvää aikaan ja tässäkin hommassa tärkeintä on lapsen oma motivaatio ja kiinnostus asiaan.

Toisaalta, nyt kun olen löytänyt tietoa ärrästä ja kuuntelen suloisen lapsemme höpinöitä, en vielä yhtään kaipaa sitä, että hän osaisi äänteet niinkuin aikuinen. Hän on vielä minun pikkuiseni, joka kasvaa ihan liian kovaa vauhtia isommaksi ja salaa toivon ettei nyt ainakaan ennen kesää oppisi vielä ärrää. Haluan hidastaa aikaa ja kuulla, että lapseni on vielä pieni.

Tiivistys:

1. Ärrä opitaan usein 5-6- vuotiaana

2. Lapsen oma motivaatio on tärkeä, ei painosteta

3. Ensin pitää osata D-kirjain

4. Harjoittelussa pitää säilyä ilo

5. Opetellaan erottamaan missä sanoissa R kuuluu

6. Opetellaan missä R ääntyy (esim. muroharjoitus)

7. Tehdään oppimisesta hauskaa: Lapsi pomppii trampalla tai jumppapallolla ja hokee makkada-makkada-makkada!

Tässä muutama hyvä linkki vinkkeihin, miten oppia ärrä:

Äännekoulu- vinkit ärrän harjoitteluun

Mehiläinen- 7 vinkkiä ärrän harjotteluun

Oppi ja ilo- missä ärrä pärisee

Lisäksi löytyy äppsinä maksullinen Ärrätreeni-sovellus

Se puhuu vihdoinkin! - Puheenkehitys osa 3

Pitkä odotus on päättynyt ja nyt on Sohvilla paljon sanottavaa. 2v 8kk iässä puheenkehitys on jo harpannut isosti eteenpäin ja kaukana ollaan niistä huolista, mitä pohdin yli 1/2 vuotta sitten (Kun 2v ei puhu). Nyt Sohvi höpöttää menemään. Sen verran epäselvää on puhe paikoitellen, että väärinkäsityksiä syntyy harva se päivä. Sohvi on usein kuitenkin sinnikäs ja toistaa sanomansa vaikka 20 kertaa, jotta tulisi ymmärretyksi. Keskustelu voi mennä vaikka näin. Sohvi:"Kutii" Äiti: "Kotiin? Ei me vielä mennä kotiin, kohta sitten." Sohvi: "Kutii." Äitee jatkaa selittämistä, miksi kotiin ei vielä mennä ja Sohvi jatkaa sanan toistoa, kunnes äiti hoksaa että "Tarkoitatko kutiaa?" Sohvi: "A-haa, kutii!" Ja sitten aletaan selvittää mikä kutiaa. Joskus kun Sohvi on kaatunut ja aletaan selvittää mihin on sattunut, on ollut suloista huomata, että häntä on voinut sattua sukkaan, hiuksiin tai paitaan. Nyt vasta hiljattain on alkanut tulla oikeita kehonosia puheeseen.

Sohvi osaa nyt myös kertoa mitä on tehnyt vaikka mummulla kylässä. Usein Sohvi muistaakin että "mummu kaakki". Mummulla saa aina karkkia. Tai "tyäsää täkki" eli ovat syöneet jätskiä. Tämän hetken trendi on tykkää-sana. Tai kuten Sohvi sanoo "tykkii". "Sohvi tykkii enkä, sohvi tykkii ämmin maito, äiti tykkii pinkki, iskä tykkii auto, mummu tykkii kukka." Muita hauskoja sanoja ovat olleet kilpikonna= "kimpakompa" tai croisantti= "kuusiantti". Kuusiantti olisi kyllä erittäin suomalainen käännös tälle croisantti-sanalle ja ehdotankin tämän sanan käyttöönottoa, sopii paremmin suomalaiseen suuhun.

Monesti Sohvin suussa tavut menevät vielä helposti päinvastoin; vene - neve, ja sanoista jää usein ensimmäinen kirjain kokonaan pois: kenkä - enkä. Sohvin puheesta puuttuu myös useita kirjainten äänteitä kuten suomalainen R. L-kirjain korvautuu usein V-kirjaimella kuten: kala - kava. S-kirjain on jo hallussa. Suorittaja-äitinä ehdin jo hetken huolestua, että koskas nämä kaikki äänteet pitäisi sitten osata, mutta epäselväpuhe.fi kertoo, että "3-vuotiaankin puheesta puuttuu monesti vielä useita äänteitä, esim. r, s, l, k, d. Puheen tulisi puuttuvista äänteistä huolimatta olla kuitenkin pääosin ymmärrettävää. Jos puheesta puuttuu erityisesti kielenkärkiäänteitä (r, s, l, d, t, n) ja lapsi puhuu suu melkein kiinni, voi olla kyse kireästä kielijänteestä ja se on syytä tarkistuttaa neuvolassa." Tämä rauhoitti taas suorittajaäitiä, kiirettä ei ole. Suomalainen pärisevä R-äänne opitaan usein 5-7 vuotiaana, mutta sen voi oppia myös aikuisena.

Sohvi osaa nyt myös ilmaista mielipiteensä ja ilmoittikin eräänä aamuna haluavansa "pallokauppaan". Hetken tuumittuaan äitee tajusi, että Sohvi tarkoitti Hoplopia. Ja sitten lähdettiinkin käymään pallokaupassa. Yhtälailla Sohvi on monesti kieltäytynyt lähtemästä mihinkään, koska haluaa leikkiä kotona. No leikki on lasten työtä, joten annan hänen tehdä työnsä rauhassa kotona, jos ei ole pakko lähteä mihinkään. Tämä yksinleikkiminen on kehittynyt ja kun olen salaa kurkkinut niin Sohvi tosi hienosti leikkii jollain pikkueläimillä leikkiä, jossa eläimet keskustelevat vaikka maidon juomisesta.

Ihan nyt viime viikkoina tuntuu, että puhe on harpannut eteenpäin isomman askeleen. Tämä tuli ilmi, kun luettiin kirjaa, jossa oli strutsi. Sohvi tiesi sanoa, että Strutsi "loikkii lujaa". Se oli hämmentävää, sillä kirjan tekstissä lukee vain että "strutsi ei osaa lentää". Kuvassa Strutsi tosiaankin loikkii lujaa. Eli hän alkaa muodostaa jo aika monimutkaisia juttuja päässään. Muutenkin Sohvi on ruvennut jo monisanaisesti kommentoimaan mitä kirjoissa tapahtuu ja on joitakin sanattomia kuvakirjoja, joissa Sohvi oikeastaan lukee kirjan äiteelle, kommentoimalla ja selittämällä mitä näkee kuvissa. Esim. ajoneuvot-kirja, jossa on sivukaupalla erilaisia kulkupelejä rekoista piipaa-autoihin.

Olen myös huomannut, että nyt kun puhe on alkanut sanallisesti luistaa, on myös Sohvin elekieli rikastunut. Tukiviittomistahan puhutaan paljon ja niitä suositellaan lapselle jos ei puhetta ala tulla, sillä ne tarjoavat tavan kommunikoida. Niiden käytöstä lapsi saa itseluottamusta ja rohkaisua kommunikointiin, jolloin puhe ei ainakaan viivästy lapsen epävarmuuden tai pelkojen takia (tai vanhemman painostuksen takia). Ennen kun Sohvi oppi puhumaan oli hänellä käytössä viittoma joka tarkoitti "anna se minulle" ja se meni kuten alla olevassa kuvassa. Nyt kun hän on alkanut puhumaan, on tullut käyttöön myös "syömistä" tarkoittava viittoma, jossa pyöritetään kättä vatsan päällä. Nämähän eivät ole mitään virallisia tukiviittomia, enkä ymmärrä mistä hän on näitä oppinut, mutta tuntuu kuin hän osaisi puhua jotain vierasta kieltä ja olen ylpeä hänestä. Minusta viittomien käyttö rikastuttaa kieltä. Myös "ei" viittoma on ahkerassa käytössä. Lisäksi "väsynyt/nukkumaan" viittoma näkyy myös päivittäin. Näitä kahta olen varmaan opettanut Sohville itse.

Tässä olikin oikeastaan tahtoikäisen päivän ydinasiat: ei, anna se tänne, syödä ja nukkua.

"Kukkuu kakka äiti" -puheenkehitys osa 2

Ennen 2- vuotisneuvolaa tuskailin sitä, kun Sohvin puhe ei ollut lähtenyt luistamaan ja sanoja tuli vain muutama. Neuvolassa kävimme Sohvin ollessa vähän yli 2 v ja sovimme kontrollipuhelun 1/2 vuoden päähän ja sitten lähete puheterapiaan, jos puheenkehitys ei ole lähtenyt kunnolla vauhtiin. On kyllä uskomatonta, miten nopeasti se puhe sitten aivan yhtäkkiä lähti kehittymään. Neuvolakäynnistä oli kulunut vain kuukausi, kun Sohvi sanoi jo ensimmäisen 3- sanaisen lauseensa tilanteessa, jossa äiteen huomio oli kiinnittynyt jonnekin muualle (ei tietenkään kännykän ruudulle, mutta jonnekin) ja saadakseen äiteen huomion, hän kauniisti muotoili ensimmäisen ison lauseensa: ”Kukkuu kakka äiti”. Ja voin sanoa, että kyllä sai heti huomioni tällä lauseella. No minä repesin nauramaan, sillä niin puskista tuli tuo lausahdus. Ja huojentunutkin olin, koska voin sitten terkkarille kertoa, että kyllä osaa kolmisanaisia lauseita. No, oikeasti tuon yksittäisen tokaisun jälkeen Sohville vakiintui parissa kuukaudessa lähinnä kaksisanaisia lauseita, niinkuin: "isi nukkuu" tai "haukku haukkuu". Ja uusia sanoja alkoi tulla oikeen vauhdilla siinä 2v 3kk kohdalla ja hän alkoi matkia kaikkia mielenkiintoisia sanoja, mitä me sanottiin.

Eräänä päivänä lapseni sanavarastoon oli ilmestynyt sanat ”kauko” ja ”kaija”. Ihmettelin ketä ovat nämä Kauko ja Kaija, sillä emme tunne ketään sen nimisiä ihmisiä. Seuraavana päivänä kävi ilmi että ”Kaija” tarkoitti Ryhmä-haun Kaja-hahmoa ja ”kauko” tarkoitti Sohvin kauko-ohjattavan pikkuauton kaukosäädintä. Asia selkee. Muita ensimmäisiä käyttöön otettuja sanoja on ollut: äiti, kuu, kakka, kukka, kukkuu, haukku, isi, mummu, puu, pupu, pii paa, pipi, kaikki (usein se tarkoittaa karkki, joskus kaikki), piip piip (pikkukakkosen pelisovellus), puvva (pulla). Näissä sanoissa muuten rehellisesti näkyy, mistä meidän arki koostuu ja tällä sanavalikoimalla on mahdotonta valehdella, että ”ei meillä ikinä herkutella tai todellakaan anneta noin pienen pelata mitään saati sitten katsoa piirrettyjä. Ihan on oppinut lastenkirjoista tuollaisia sanoja.” No totuus on, että piirrettyjä meillä katsotaan aika paljon. Ryhmä hau on tullut äidillekin rasittavan tutuksi. Pullasta Sohvi ei oikeasti edes tykkää (?), muutakun nyppii joskus sokereita siitä päältä. Karkeista Sohvi tykkää ja ne tarkoittaa yläkaapissa olevia 3 vuotta vanhoja kivettyneitä minivaahtokarkkeja, jotka ostin eräänä jouluna kaakaota varten. Harvemmin tulee miehen kanssa ostettua muuta karkkia kuin suklaata. Pikkukakkosen pelisovellusta Sohvi on käyttänyt alle 5 kertaa elämänsä aikana, koska vaikuttaa koukuttuvan siihen aika rajusti pienestäkin käytöstä ja siksi jatkossakin saa pelata vain erityistilanteissa esim. kun koko perhe on flunssassa. (Saas nähdä tuleeko tämä pitämään oikeasti paikkansa.)

Sohville on tullut hiljattain mahdoton tarve erotella kaikki maailman ihmiset isiin ja äiteihin. Hän saattaa mennä tuntemattoman miehen luo ja sanoa ”isi”. Mietin siinä, että luuleekohan nämä miehet, että Sohvi on orpo tai että olen yksinhuoltaja, joka on opettanut sille tuollaisen tempun, jotta voin iskeä miehiä. Ihan samalla tavalla ollessaan iskän kanssa menee Sohvi naisten luo kutsuen heitä äitiksi. Ihmiset ovat tästä kumminkin onneksi huvittuneita. Sohvi on aika hyvä erottamaan miehet ja naiset, toistaiseksi vain kerran hän on sanonut isiksi vanhempaa rouvashenkilöä, jolla oli lyhyet hiukset. Näinä moderneina aikoina ei tietysti saisi lokeroida ihmisiä mihinkään ja harvalla Sohvin lokeroimalla on edes lapsia. Mutta minkäs teet.

Sohvilla on myös erityisiä heilutus-päiviä, jolloin hän tervehtii ahkerasti tuntemattomia ihmisiä. Uhreiksi valikoituvat erityisesti lähelle taaperoa ajautuneet ihmiset. Käsi viuhuu ja hän hokee tiukassa katsekontaktissa ”hei, hei, hei, hei, hei, hei, hei...” eikä hän lopeta tervehtimistä, ennen kuin saa vastatervehdyksen. Sohvilla on myös välillä tapana matkia muiden ihmisten naurua. Toisten ihmisten iloiset naurunpurskahdukset saavat taaperon välittömästi purskahtamaan tekonaurulta kuulostavaan ivalliseen hahatukseen. Ihan vähän nolottaa, koska tarkoitus ei ole todellakaan ivata ketään, mutta jos ei näe, että taapero siellä hohottaa uimahallin pukkarin toisessa päädyssä niin tilanne kuulostaa joltain teinien lapselliselta pilailulta. Yritän sitten selittää kovaan ääneen, että joku on tosi iloinen siellä. Jotta kaikki kuulijat ymmärtävät, että taapero täällä vain opettelee ääntelehtimään.

Puhe vaikuttaa siis kehittyvän rytinällä ja sitä on ollut jännittävää seurata. Toistaiseksi on epävarmaa kuinka taitavaa puheen tulisi olla muutaman kuukauden kuluttua, että puheterapialähetettä ei tarvittaisi. Käsitin, että monisanaisia lauseita. Pääasia kuitenkin on, että olen itse nyt todella huojentunut, kun puhe on nytkähtänyt vauhdilla liikkeelle eikä enää huoleta, etteikö hän puhumaan oppisi. Ja siitä nyt ei ole mitään haittaa, vaikka käytäisiinkin siellä puheterapeutilla. Jää nähtäväksi ja palaan vielä puheasioihin.

Luitko jo?: "Se puhuu vihdoinkin! -puheenkehitys osa 3".